We Fail, We Lose to Win!

Maanantainahan täytimme jos jonkinmoisia lentokoneita Saksasta Suomeen. Onneksi meidät oli ripoteltu istumaan ympäri konetta, jotta Cityhopperi varmasti pysyisi tasapainossa. Johnu oli oppinut pakkaamaan jopa laukkunsa niin, että se näytti painavan noin -5kg. Selvästi huomasi pilvien läpi kahlatessamme että aloimme lähestyä Suomen pintaa, sillä Saksassa paistavan auringon kaunis keltainen väri oli siirtynyt alapuolellemme. Puihin. Oma koti kylmän kallis.. eiku?

Näin väsyneet maailmanmatkaajat saatiin takaisin kotiin. Väsymyshän ei meitä haittaa, sillä jokainen sai varmasti tarvitsemansa unen, oli se sitten lentokoneessa, lentokentän lattialla tai bussin käytävällä. Onneksi alamme oppia nukkumaan mitä kummallisimmissa paikoissa. Viimeiset univelat yritettiin vielä korvata Helsinki-Salo välillä, mutta onneksi joillekin meistä on annettu niin upeat puhumisen lahjat ja niitä on opeteltu käyttämään niin, että jokainen varmasti pysyisi hereillä koko matkan.

Aamulla kävelyteitä pitkin pyyhkäisi muodostelma reippaita (viiteen villapuseroon pukeutuneita) maratoonareita raikkaasti +8 (asteen) pelaajan voimin, joka oli noin puolet vähemmän (asteita) pelaajia kuin Saksassa. Näin saimme taas todeta, että vaikka ulkona olisikin kylmä niin Salohallissa semmoista tilanneta ei anneta tapahtua.

Mikä päivä? No pelipäivä.

Aamutreeneissä huomasi jo kaikilla vähän kutkuttavan illan kohtaaminen HPK:n kanssa, varsinkin sen jälkeen kun Skender pistettiin valkokankaalle palaverissa. Junnuilla varsinkin oli aamulla niin kova pelifiilinki, että kuittailua tuomarille harjoiteltiin jo hihapelissä (mitään en tunnusta).

Ennen peliä tieto Hiltsun siirtymisestä kentältä muualle köhimään, alkoi sekoittaa jo pakkaa. Onneksi meidän toinen luottopätkis (lue. Johnu) pääsi kentälle näyttämään kyntensä, taistelemaan viimeiseen palloon saakka ja näkökentässä tahto peitota toisella puolella pelaava HPK:n libero. Vastaanottoprosentteja vertaillessa kyllä meidän tappi taisi voittaa;)

Moni varmaan mietti(i), että mitä pelissä oikein tapahtui. Niin mekin. Pelissä oli valoisia ja synkkiä hetkiä, kirjaimellisesti (osa valoista nimittäin sammui pelin aikana).

Häviö on aina häviö. Se tuntuu pahalta, voi tuntua voimattomalta, hymyäkään ei saa irti vaikka kuinka Auno toisi mansikkapalautusjuomaa ja leuka saattaa olla painautunut niin paljon alaspäin, että joku Kiinassa kompastuu siihen. Silti on vain katsottava ylöspäin, Salohallin ylikirkkaisiin valoihin ja mennä huuhtomaan häviö alas viemäreihin, kierrätykseen, jotta se voisi huuhtoutua taas seuraavan joukkueen niskaan.

Vaikka Salohalli onkin yhtä taianomainen paikka kuin Tylypahka (Viesti on viimeksi hävinnyt kotisalissaan yli neljä vuotta sitten), sen suojausta laskettiin hetkeksi ja ÓThe-Team-Who-Must-Not-Be-NamedÓ pääsi iskemään. Toisaalta myös The Real Wizard _Auno Lindh_, joka aina ennustaa hävittävät pelit ollakseen juuri niistä pois ja on hävinnyt viimeksi vuonna 2008, sai taas muistutuksen siitä miten hävitään. Ei roskisprinssillämme kuitenkaan tainnut olla vaikutusta hävittyyn peliin, vaan joku muu taisi istua väärällä paikalla, vai mitä Tomi?

Mutta eikö se niin ole, että välillä täytyy hävitä jotta voitto tuntuu… Voitolta?

Odotellessa kiireistä ja rankkaa viikonloppua matkaan sattui muutama yllätys. Pelejä ruvettiin siirtelemään ja poistelemaan aivan samaan tahtiin kuin minä teen sanoille tässä kirjoittaessani. Ensin sunnuntain Viesti-OrPo peli vaihdettiin maanantaille (että varmasti pääsisimme televisiossa riehumaan) ja sitten vielä lauantain peli poistettiin kokonaan Plokin vetäytyessä cupista (uskalluksesta(ko) kiinni?).

Ei siinä mitään. Wovo peli pysyikin paikallaan ja niin myös meidän peli ja fiilis (meidän onneksi salohallissa on tehokkaat suihkut.. tai no, ainakin yksi). Salohalliin muutamat eksyneet katsojat kannustvat meidät taas raiteille. Ei se voitto yksin tule. Varmaan pitäisi joku loitsu langettaa salolaisten ylle, jotta hallillekkin muutama ehtisi kannustamaan meidät taas voittoon (Vähän Ósiipiirdium lentiusaaÓ sinne sun tänne ja Salohallissa päästäisiin todistamaan hyvinkin _korkeatasoista_ lentopalloa). Oli se sitten OrPo maanantaina tai lauantaina, LiigaEura torstaina tai HPK…joskus.

We Fail, We Lose to Win!

#3 Micu~