Päivä Aukkina (Osa 2.)

Viime lauantaina elettiin maaliskuun 17:ttä päivää ja edessä oli kolmas välieräottelu Kangasalaa vastaan, kun minä sain pyynnön tulla tuuraamaan, en joukkueen huoltajaa Aunoa, vaan joukkueen kakkosvalmentajaa Karia. Jännitys oli valtava sillä olin koko alkutalven seurannut otteluita katsomon puolelta. Selvisin hommasta kuitenkin ilmeisen hyvin: äänen pääsin avaamaan Mynthoneilla ja pukuhuoneessa sain odottamani puheenvuoron (muistin onnekseni myös muistuttaa Haalareiden tarpeesta). Syöttömerkkien Teemu ilmeisesti pelkäsi minulla vaihtuvan niihin kansainvälisiin ja päätti hoitaa tuon homman itse. Voitto Ð se oli minun kakkosvalmentajaurani ensimmäinen.

Mutta siihen, mitä seuraavana päivänä tapahtui, ei minun ollut annettu aikaa valmistautua Ð Anssi ilmoitti, että neljännessä välierässä tulisin toimimaan huoltajana. Olin tuurannut Aunoa ennenkin mutta tämä päivä tuntui jotenkin erilaiselta, varmaan osaltaan koska kyse oli välieristä. Paineitani lisättiin heti aamuharjoitusten päätyttyä, kun tuli muistutus ottaa servettejä (???) mukaan ruokapaikasta. Siis mistä? Miksi? Ja minne ne laitetaan?

Kangasalle päästyämme sorruin siihen samaan kuin edellinenkin tuuraaja (ks. nimimerkki Vilnius) eli kadotin ne tärkeimmät, siis juomapullot, näköpiiristäni. Kahlasin koko Pitkäjärven koulun läpi silmissäni kuva pettyneestä Aukista, joka olisi tuossa ajassa täyttänyt ja tyhjentänyt pullot ainakin 50 kertaa. Junnujen sijaan pullot oli rahdannut hallille tällä kertaa Pena, joka pullojen lisäksi täyttänyt puolestani myös vesikanisterin. Kirjassa -Kuinka opitaan huoltajaksi- ensimmäisen kappaleen otsikko kuuluu ilmeisesti -Luottamus pitää ansaita- É

Se, miten vitonen ja hymynaama eroavat muista pulloista, oli minulla jo tiedossa. Kukaan ei ollut tosin kertonut jauheen annostelusuhteita. Pitkällä erätauolla koin kuitenkin huojennusta, kun pulloja kanssani yhtä aikaa täyttämässä ollut vastustajan joukkueenjohtaja Sanna Melonen-Nyman kertoili kuinka heidän pullokorinsa oli kahden ensimmäisen semifinaalin tuoksinnassa hukkunut jonnekin Salo-Kangasala välille. Tyytyväisenä myhäilin sitä, että meidän kori oli vielä tukevasti käsissäni.

Pelissä tapahtui kuitenkin jotain, mille en ole vielä löytänyt selitystä. Kolmesta ensimmäisestä välierästä tuttujen 3-0 lukemien sijaan taulu näytti tulosta 3-1, Kangasalan hyväksi!?! En ehkä pystynyt siihen kaikkeen, mitä Vilnius edellisessä lateli huoltajan toimenkuvaan (vähintään) kuuluvaksi, mutta koin onnistuneeni silti osittain. Lopputulos ei kuitenkaan jättänyt selittelyille sijaa É Ehkä se olikin se roskisjekku, jonka tein É Aukki ei olisi ikinä sortunut sellaiseen É

Onnistumisprosenttini huoltajana ei tuon pelin jälkeen noussut mainittavaksi, joten onneksi Auno otti homman takaisin haltuunsa jo viidennessä välierässä, joka näytti Lp Viestille tuttuja 3-0 lukemia ja täten pääsyä finaaleihin. Vakavasti ottaen, Aunon puuttuminen huomataan takuulla ensimmäisenä. Sekin kertoo jotain, että kaveri on ollut tappiollisessa pelissä mukana viimeksi joskus keväällä 2008!! Avuttoman kuvan saaminen Lp Viestin pelaajista johtuu vain siitä, että olemme tottuneet liian hyvään, kun meillä on Auno. Minä en myöskään Luule enkä Arvaa vaan voin Vilniuksen tapaan Kertoa, että on olemassa vain yksi ja oikea huoltaja Ð AUKKI!