Palloiluhuumaa osa 2

Kuten Kassu viikko sitten blogissaan totesi, tätä syksyä ovat suomalaiset palloilufanit odottaneet todenteolla. Päällimmäisenä odotettuja ovat tietysti Susijengin että lentismiesten otteet, joita on ollut kannustamassa paikan päällä tuhansia suomalaisia, jotka tuskin osaavat edes arvata, kuinka korvaamaton apu heidän tukensa on pelaajille ollut. Hienoa seurattavaa ihan kotisohvaltakin, kylmiltä väreiltä ei ole voinut välttyä.

Kylmistä väreistä puheenollen, ei jättänyt kylmäksi kyllä Jokereidenkaan show lauantaina Hartwall Arenalla. Jääkiekosta ja sen asemasta mediassa voi olla montaa mieltä, mutta kyllä siellä puolella joku on joskus duuninsa hyvin tehnyt. Pelistä oli tehty katsojille nimenomaan show ja elämys Ð tapahtuma, johon on pakko päästä toisen kerran. Ja kolmannen. Ja niin edelleen. Syystä tai toisesta olen päässyt seuraamaan tämän Narri-joukkueen siirtymistä KHL-liigaan kohtalaisen läheltä. Kaikki on suurta ja uutta, myös markkinointi ja se, miten uuteen liigaan siirtyminen on saatu myytyä ns. tuotteena ihmisille. Ei tarvitse kuin kulkea Helsingin keskustassa, niin näkee koko seinän kokoisia plakaateja varustettuna Ossi Väänäsen kasvoilla ja tekstillä ”I am ready”. Hienoa seurattavaa tämäkin.

Susijengin kisat MM-taipaleella ovat tältä erää ohi, mutta melkoisia jännityksen hetkiä hekin tarjosivat meille penkkiurheilijoille. Koripallon fanitus Aleksi Valavuoren johdolla on nostanut myös suomikoriksen uudelle tasolle. Jokaista peliä tuli itsekin katsottua sen mitä treeneiltä ehti. Haluaisin kuitenkin nostaa esille asian, joka kiinnitti oman huomioni Susijengin viimeisen pelin jälkeen. Nimittäin kyyneleet – katkeruuden, pettymyksen ja surun kyyneleet. Urheilijan elämä on joskus raadollista, jonkun asian eteen tehdään jumalattomasti töitä ja siltikään se ei aina riitä. Joskus tärkeässä paikassa onnistuu, joskus epäonnistuu. Tai joskus vastustaja vaan on piirun verran parempi. Siinäpä se urheilun suola, kaikessa raakuudessaan.

Suomalaisessa palloilussa eletään siis sellaista huuma-aikaa, että alta pois. Kiitos lentismiesten menestyksen ja mahtavan pelaamisen MM-kisoissa, koko laji on noussut suomalaisten keskuudessa täysin uusiin ulottuvuuksiin. Toivotaan menestyksen vaikuttavan myös kotimaisen Mestaruusliigan katsojamääriin, puhumattakaan meidän Mestarien Liigan peleistä. Lentopallo ei varsinaisesti ole tähän päivään mennessä ollut mikään iso medialaji, minkä vuoksi osittain meidän pelaaminen Euroopan 20 parhaan seurajoukkueen liigassa on jäänyt kohtalaisen vähälle huomiolle. Ainakin oma unelmani täyttyy marraskuussa, kun Mestarien Liigan ensimmäinen peli vihelletään käyntiin. Sen eteen on tehty töitä pienestä asti (ei sillä että ihan kauheen iso vieläkään olisin), aina tähän päivään asti ja vielä tulevaisuudessakin.

Voin vannoa, että joukkueemme tulee taistelemaan joka ainoasta pisteestä samalla tavalla, kuin lentismiehet taistelivat mm. Brasiliaa vastaan. Yhteen hiileen puhaltaminen kantaa meidät vielä pitkälle, yhdessä tekemisestä olemme saaneet mallia nyt MM-kisojen aikaan. Valavuoren sanoin: yksi kansa, yksi joukkue. Oli se sitten sillä hetkellä Susijengi, Lentismiehet, Leijonat, Jokerit, Huuhkajat, HJK, LP Viesti tai mikä vaan. Tuki ja kannustus eivät koskaan mene hukkaan.

Nähdään hallilla!

Rose