Mieletöntä alkavaa viikkoa täältä rapakon takaa!

Terveiset niinkin kaukaa kuin Kanadan Torontosta, jonne jo elokuun loppupuolella matkasin tietämättä alkuunkaan miten nopeasti ja lujaa se repisikään mut puolelleen. Suunnitelmani oli siis palata joulukuussa lukukauden päätyttyä takaisin Saloon remmiin, jota olen saanut ylpeänä kutsua perheekseni jo kolmen kokonaisen kauden verran.

On jokseenkin hankalaa pukea tätä onnellisuuden tunnetta sanoiksi, nyt kun tässä rustaillessa muistelen joka ikistä persoonaa, johon olen matkan varrella saanut kunnian tutustua. Sisäinen realistini kuitenkin sanoo tähän väliin, että ajat ovat etenkin omalla kohdalla olleet vaihtelevia. Suhdanteet ovat olleet ajoittain niin laskevia kuin nouseviakin. On ollut paljon hyvää, mutta myös vaikeampia aikoja. Kun kaatuu tarpeeksi ja ennen kaikkea oppii nousemaan ylös, alkaa myös uskoa itseensä uusilla tavoilla sekä laittamaan asioita perspektiiveihin, jolloin tapahtuu kasvua. Tulen aina kävelemään pää pystyssä naama naurua täynnä, koska olen saanut viettää jokaisen päivän tehden sitä mitä rakastan, palloillut ja kilistellyt rautoja muijaporukassa, jonka energialatausta ei mitkään laitteet mittaa. Jokainen päivä on ollut aina uusi haaste vaikka Varsinais-Suomi itsessään on jo aika haastava ympäristö, kun mikään ei ole hyvää vaan enimmäkseen ÕÕei huonoaÕÕ ;D

Mä en olisi tässä ilman tätä(kään) ajanjaksoa, mulla ei olisi näitä ihmisiä ympärillä eikä läheskään yhtä mielettömiä tarinoita jälkipolvelle. Tiedän olevani henkisestikin vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Mutta, everything happens for a reason. Myös tämä hetki, vaikka koti-ikävissäni olenkin ja polte kentälle on luvattoman suuri.

Suunnitelmat olivat tosiaan lähtiessä toisenlaiset, mutta on katsottava miten pitkälle tää kortti täällä vie. Näen itselleni Torontossa suuria ja pelottavia haasteita, mutta vielä suurempia mahdollisuuksia kokonaan uudella pelilaudalla. On uudenlaisia kenttiä valloitettavana ja uusia tolppia törmättävänä, vai mitä T&T ;PÉ No on niistä jotkut myös luojan kiitos lentopallokenttiä, sillä sparraan edelleen parhaani mukaan koulumme joukkuetta kohti provinssimestaruutta apuvalkun roolissa. Facessa voi seurailla sivua ÕÕCentennial ColtsÕÕ J

Ja vaikka siellä kotosalla tällä hetkellä onkin niin pirun kylmä, pimeä, ajoittain kaamoskin masentaa ja naapurin naama ottaa päähän, niin voidaan päivän päätteeksi olla onnellisia suomalaisia koska meistä pidetään hyvää huolta. Monet asiat täällä vaativat vielä kehittelyä Suomeen verrattuna (nimim. rajalliset netit & sekkikulttuuri). Liikennekäyttäytyminen ja ennakoivuus tuntuvat olevan tuntemattomia käsitteitä. Tuli myös odotettua viisaudenhampaan poistoa yksityiselle hammaslääkärille liki kuukauden verran. Saunaankaan en ole vielä löytänyt.

On liikaa asioita, joita me pidetään itsestäänselvyyksinä ja allekirjoittaneenkin on pitänyt tulla näin kauas nähdäkseen lähelleÉ Toisaalta urheilukulttuurissa sekä sen kuluttamisessa on jotain, josta voidaan ottaa isosti vaikutteita. Ihmiset on myös ylipäätään todella avoimen auttavaisia ja kovia puhumaan, mikä on meikäläisen eksymisen kannalta ollut todella iso etu.

Haluan loppuun vielä ilmaista kiitokseni koko LP Viestin organisaatiolle, joukkueelle, staffille, yhteistyökumppaneille sekä faneille ja ystäville yhteisistä vuosista! Katsotaan kausi kerrallaan mitä pelien saralla tapahtuu.

Palataan kun tavataan ja lykkyä loppukauteen, IÕll be watching you!

-Mira <3 Ja ellei jatko-osaa julkaista tällä saitilla niin seikkailuista voitte lukea tulevaisuudessa täältä: http://vaarivaihdossa.blogspot.ca/