SivukarttaPalaute
 

Signature move

Micu 0 19.2.2013, 14:09
Hmmm... Tapahtuiko tällä viikolla edes mitään ihmeellistä?
Aijoo, totta, Lp Salo näytti Ukrainalle, että kyllä Suomessakin osataan!

Keskiviikkoaamu, pelaajat ovat raahautuneet hallille aamuharjoituksiin ja junnut ovat valmiita taistoon vanhoja vastaan hihapelissä. Junnujen eliitti on saatu paikalle, joten mitä muutakaan tästä voi odottaa, kuin VOITTOA! Vanhukset eivät siis vain jääneet nuolemaan näppejään vaan myös juoksemaan viivoja. Treenien jälkeen joukkue häädettiin omasta kodistaan, sillä ukrainalaisten aamuharjoituksia ei saanut edes vilkaista, joten pikku lentopalloninjoilla oli ihan eri haaste päästä takaisin pukuhuoneeseen.

Kävelevät katastrofit (no myö loukkaantuneet sankarit) päästettiin alku-sekoittamaan katsojien mieliä, kun meidät istutettiin VIP-oven eteen. Oliko virhe vaiko eikö, mutta Very Importantit Persoonat saivat enemmänkin Vain Ihmeellistä Panikointia. No pääasia, että melkein kaikki pääsivät sisälle.. Loppujen lopuksi emme edes tienneet onko Flinkin Toni Salohallin ulkopuolella vai sisäpuolella?
Koska Mona ja mie oltiin kahlittu ovien luokse, jäimme palaverin ulkopuolelle. Voin kuvitella, minkälainen jännittynyt, mutta odottava tunnelma pukuhuoneessa oli. Roskis varmaan tärisi Aunon alla, Kari varmaan tiputteli kaikki kynänsä ja kansionsa lattialle ja Tomi mietti minne uskaltaisi istua, jotta voitto tulisi. Pelaajat olivat varmasti noin 10% niin jännittyneitä, että verkkareiden puntit tutisivat, 10% niin valmiita pelaamaan, että odotettiin vain jonkun katkaisevan hihnat ja selvästi 80% hämmentyneitä junnujen aamuisesta voitosta. Eikö? Jatkuuko kirous vai onko tänään se päivä jolloin mahdottomasta tehdään mahdollista.

Kun viimeinki pääsimme Monan kanssa istumaan alakatsomoon, jotta voisimme maistaa hien, näkymä oli hieno. Yleisöä oli kuin olikin eksynyt paikalle! Tästä tulisi jotain hienoa. Satanen käänsi heti alusta asti voluumit täysille, ja niin mekin aloimme häiritä takanaistuvia kannustushuudoillamme. Vaikka Salohalli ei näekään minun pelaavan, se varmasti kuulee minun pelaavan täysillä, vaikka sitten yleisöstä käsin. Ei mikään polvi minuu niin vaan saa hiljaseks! Meidän pieneen huutosakkiin liittyivät myös Dudan kannustusjoukot (taisi 'VIESTI' sieltäkin ihan sujuvasti kajahtaa) ja the Hanna-Mari Arminen. Silloinkos vasta ukrainalaiset säikähti!
Fiilis hallissa oli aivan uskomaton! Kaikki elivät pelissä mukana ja nauttivat kun pallo pamahti lattiaan. Tällaista tarvitsisimme useamminkin. Kun on meno päällä ja hauskaa, EI VOI epäonnistua. Se nähtiin tänään. Viesti otti huikeasti voiton viidessä erässä.

Kultainen erä.
Viisitoista pistettä. Siitä se ratkeaa. Millään aikasemmin tapahtuneella ei ole enää väliä. Satanen ei lannistunut vaikka puolia vaihettiin tilanteessa 8-3 vieraiden hyväksi. Kun hiukan allapäin olevat pelaajat ohittivat meidät, sanoin, että onhan tästä ennenkin noustu, mutta sitä ei tainnut kuulla edes vieressä istuva 10. Ei siinä mitään, kolmonen puhui asiaa. Ei se ole enää temppu eikä mikään Viestille nousta tuollaisesta tilanteesta.
Viimeinen pallo ja ratkaisijaksi nousee Lena. Salohallissa tapahtuu! Nomyöhän yleisössä huudettiin niin kovaa, että.. no kukaan ei kuullu ja tehtiin oma kolmen cheerleaderin rinki. Sini iloitsi niin paljon, etteivät jalatkaan kantaneet rinkiin asti, jonne kaikki pelaajat juoksivat. Valmennus halailivat keskenään. Anssi, jolla selvästi oli kentän päädyssä lähtötelineet, jotta kerkeisi spurtata juhlintoihin, niinkuin ¼ Usain Bolt konsanaan, mutta juoksi ohi. Kari tuuletti sydämensä kyllyydestä. Kaikki olivat aivan täynnä onnea tämän jännitysnäytelmän ja huikean lentopallo-ottelun jälkeen. Ainoastaan Tomi yritti olla rauhallinen, sanomalla ?eihän tässä vielä mitään ole voitettu?... Tomi, eikö tosiaan? Tomilla taisi olla vain kiire Khimikin managerin kanssa oluille.

Viikonloppuna Viesti esitti väsynyttä, mutta hyvää pelaamista. Sunnuntaina piti vähän taas pinnistää ja kiriä tilannetta tasoihin ja voittoon. Eura torjui meitä 20 torjuntapisteen voimin, varmaankin jotkut taulut käsissään.

Mitenniin muka mikään aikaisempi ei vaikuttanut. Salohallin tunnelma oli jo valmiiksi niin katossa, ettei todellakaan voinut epäonnistua. Siitä sydämellinen kiitos katsojille. Ilman heitä tämä ei olisi onnistunut. Hyvät naiset ja herrat, tätä kotikenttäetu tarkoittaa. Monan kanssa emme olleet vain yleisöä. Pääsimme jännittämään kuin pelatessa, tuulettamaan kuin pelatessa ja hikoilemaakin melkein kuin pelatessa. Lentopalloa pelataan sydämellä ja tällä kertaa Viesti, eikun koko Salohalli halusi voittoa enemmän kuin vastustajan manageri. Eiku.
Tälläinen nouseminen ei ollut siis ensimmäinen kerta. Eikä se ole viimeinen. Yritän tässä epätoivoisesti ristiä tätä temppua Viestin nimiin. Olisiko se Viestin 'signature move'?

#3 Micu

ps. Jos joku miettii, miten polvi voi, milloin pääsen takaisin kentän rajojen sisäpuolelle, niin sanotaanko näin: Mitään en mistään tiedä, mutta sen tiedän, että Kassun tarvii olla varuillaan!

Bloggaajan kaikki kirjoitukset

Life happens
13.01.2014 11:34 0 Micu
Pienempi kuin kolme
24.09.2013 05:13 0 Micu
Hymy herkässä
02.06.2013 10:38 0 Micu
Signature move
19.02.2013 02:09 0 Micu
We Fail, We Lose to Win!
15.10.2012 08:53 0 Micu
Voin sanoa, että jokainen meistä sai oman oppituntinsa tällä viikolla. Jotkut oppivat häviämään taas vaihteeksi, ja toiset jotain vähän vähemmän tärkeitä asiota. Jokaiselle jotakin.
 
Helenankatu 17 - 24240 - SALO - 045 110 2253 - toimisto(a)lpviesti.fi - © LP Viesti