SivukarttaPalaute
 

Ranskan matka kesäpojan silmin

Vilnius 0 5.11.2012, 10:21
Maanantai 29.10.2012

Ensimmäinen CEV-cupin ottelu Beziers VB vastaan edellis viikolla päättyi hienosti 3-2 voittoon ja nyt oli aika lähteä hakemaan ranskalaisia päänahkoja lisää. Torstain varhainen aamu ja väsyneitä, mutta innokkaita pelaajia ja taustahenkilöitä kipusi Vainion bussiin Salohallin parkkipaikalta. Nimeltä mainitsematon pelaaja (#9) päätti järjestää vielä koko porukalle kiertoajelun Salossa klo 04:05 ja näyttää sumuisen usvan sekaan piilotettuja vanhoja puutaloja. Totuus lienee kuitenkin unohtunut käsiveska, joka oli tippunut lähtötohinassa lähimaastoon, josta se myös onnellisesti löytyi. Salolaiset ovat siis rehellistä sakkia? taikka sitten kaikki olivat nukkumassa.

Matka Hki-Vantaa lentoasemalla oli hetkessä tehty ja oli aika hypätä Amsterdamin koneeseen. Lento sujui mallikkaasti, osa opetteli venäjää, toiset sen jo osasivat, osa nukkui ja muut jatkoivat vaan lentämistä. Amsterdamin kamaralla Toulousen lentoa odotellessa oli aikaa nauttia aamiaista. Aukki olikin kuin omassa keittiössään tilatessaan vanhana konkarina tuttua aamiaissapuskaa, jotta jaksaisi lentää pienen matkan. -CityShopperi- Johnu piti meille vielä luennon lentokoneista , jotta tietäisimme varmasti minkälaisella vekottimella saapuisimme Toulouseen.

Toulouseen päästyämme Anssia ja meitä muita oli vastassa Beziersin enkeli, vanha huippupelaaja -Justiina-, joka toimi meidän yhteishenkilönä koko matkan ajan. Edessä oli vielä aluksi kylmä ja lopuksi hikinen kahden tunnin bussimatka läpi tuhansien viinitarhojen ja vanhojen linnojen ennen kuin pääsisimme Beziersiin. Perillä meitä odotti idyllinen, Legotaloa muistuttava Ibis -hotelli, jonka Hiltsu nimesi heti nähtyään -Ihmisten hotelliksi-. Hotellin ikkunasta oli kaunis näkymä tien toiselle puolelle oleviin autoliikkeisiin sekä Paradise -nimiseen, melkein urheiluvaatteita myyvään alan firmaan. Anssi oli tainnut ilmoittaa hotellille jo hyvissä ajoin, että ylipainoinen sponsori tai huoltaja tai hieroja tai mikä lie on tulossa, sillä huoneeni oli varustettu kolmella sängyllä. Kiitos, mahduin kyllä hyvin nukkumaan.

Kun kaikki olivat majoittuneet oli aika nauttia kevyt välipala ennen illan harjoituksia. Syötyämme salaatti- ja patonkipitoisen aterian, Kari ilmoitti tuttuun katu-uskottavaan sävyyn, että -Muuta ruokaa ei sitten tule!- Tästä noin minuutin päästä pöytään tuotiin Beziersin haukea tomaattipedillä, jonka sitten -nautimme- ketsuppihunnulla kaikista ennakkoluuloista huolimatta .

Ilta alkoi hämärtyä Beziersin yllä ja oli aika lähteä ensimmäisiin harjoituksiin. Matka hallille sujui ruuhkista huolimatta vaivattomasti, koska kuskiksi oli saatu luultavasti Sebastian Loebin isoveli, joka ei nuotteja kaivannut vaan runnoi 20 metrisen rallibussin läpi kapeiden teiden, tuhansien liikenneympyröiden ja vanhojen rakennusten millimetrin tarkasti hallin parkkipaikalle. Halli näytti ulkoa- ja sisältäpäin aluksi lastulevykaarelta, mutta se osoittautui kuitenkin oivaksi paikaksi keskiviikon ottelua varten.

Iltatreenien tarkoitus oli karistaa matkaväsymys kropasta ja aukaista paikkoja. -Banda- Kärkkäinen näyttikin nauttivan hallin keltaisista valoista ja löi palloa pilkkukätösillään oikein mallikkaasti. Muutkin pelaajat saivat vähitellen karisutettua lentopölyä pois päältään ja pallo alkoi saada kyytiä mukavaan malliin. Myös -materiaalikaksoset- Määttänen & Aaltonen palauttelivat palloa ja kannustivat keltaisen värisiä pelaajia vuosien kokemuksella kentän laidalla uusissa ihanissa vihreissä paidoissaan. Puolentoista tunnin paukuttamisen jälkeen treenit olivat ohi ja oli aika lähteä kohti Ibis ?hotellia jännittäen samalla mitäköhän ruokaa oli tällä kertaa valmistettu.

Tiistai 30.10.2012

Aamu alkoi sarastaa Beziersin yllä ja ilma oli mitä mahtavin. Hieman kolea ja vilpoinen, mutta auringon lämmittämä keli herätti kivasti aamulenkin merkeissä. Juostessani paikallisen rugby-stadionin kupeessa niin kutsuttu lenkkikumppanini Kari -Minä menen- Raatikainen tuli jo vastaan sukkahousuissaan. Kellon siirtäminen paikalliseen aikaan ei ole ollenkaan niin helppoa miltä se kuulostaa? Patongin verran myöhemmin oli pelaajien aamulenkin vuoro, joka alkoi tasan kello 09.00 ja kesti Laaksosen Cooperin verran eli 12 minuuttia. Pienen kävelylenkin jälkeen saatiin aulasta ulos laahustaneet unisilmäiset pelaajat takasin aamiaispöydän ääreen 10 cm pidempinä ja Dudankin -kiinalaiset viirut- alkoivat jo selvästi muistuttaa silmiä. Aamiaispöytien kautta tie vei jälleen hallin nurkille, jossa vaihtoehtona oli suorittaa joko reipas kävelylenkki Le Hautuumaalle tai Tomin -kevyt- lajitreeni. Pieni, mutta iskukykyinen ryhmä lähti valloittamaan kukkulaa ja kapuamaan 40 000 rappusta, jossa edellä mainittu paikka sijaitsi. Hautausmaa oli todella vaikuttavan näköinen isoine hautamonumentteineen ja rakennuksineen. Vaikutti siltä, että paikalliset -asukkaat- viihtyivät oloissaan. Tunnin reippaan kävelyn, naureskelun ja pystyvenyttelyn jälkeen iskuryhmä palasi hallille, jossa Tomi lopetteli harjoitusta. Näytti siltä, että treenit olivat olleet jokseenkin vauhdikkaat, sillä Le -Kerimäki- oli muuttunut tunnissa Punahilkaksi.

Jännien ruokailuvaiheiden, väsyneiden vitsien, pelipalaverien, Tuunan haastattelujen ja pienen vapaa-ajan jälkeen oli jälleen iltatreenien aika. Nyt oli tarkoitus hioa se viimeinen timatti kiiltoonsa ja virittää joukkue iskuun huomista ottelua varten. Anna ja Vappu pyörittivät rulettia mallikkaasti ja pallosta taisteltiin molemmin puolin kuin viimeistä päivää. Lopuksi vielä muutamat hyvät syötöt ja puhtaat nostot niin kaikki oli valmista huomista varten ? paitsi ruoka.

Keskiviikko 31.10.2012

Sateen ropistessa tuhansien Zitroenin katoille jälleen kerran voimme todeta, että Laaksosen Cooper muokkasi unizombeista pirteitä ja reippaan näköisiä pelaajia. Tänään oli Karin karkkipäivä eli makiaa mahan täydeltä! Tätä päivää oli odotettu kuin kypsää ruokaa Beziersissä! Muutaman tunnin päästä Raatikaisen makuunin ovat avautuisivat ja päästäisin itse asiaan.

Kaikkea tätä kliimaksia ennen käytiin kuitenkin vielä treenaamassa hallilla. Sopiva jännitys paistoi pelaajien otteista ja jokainen odotti jo illan spektaakkelia. Hihapelin voiton nappasivat tällä kertaa nuorukaiset vanhusten nenän edestä, joten nälkää peliin pitäisi ainakin riittää ? sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vähän kuuden jälkeen saavuimme hallille kevyt välipala vatsassa. Kinesioteippiä oli laitettu pelaajiin Toulousesta Beziersiin asti, lilat luomessa ja hymyt herkässä. Anssi voohotti pitkin hallia kun sopuli kevätvaelluksella huolehtien, että kaikki olisi kunnossa pelin alkaessa. Kari ja Tomi punoivat vielä viimeisiä juonia Beziersin kiusaksi. Pelipalaverissa painotettiin vielä, että -Rahnasto- kyllä väsyy kun jaksetaan vaan tehdä töitä loppuun asti, johon pelaajat vastasit ymmärtävästi nyökyttäen (jos et ymmärtänyt, katso Uuno armeijan leivissä, Turhapuro vs. Rahnasto tennispeli niin tiedät). Tuuna näpytteli konetta ja valmisteli alkupaloja ottelusta paikallisten pitäessä meteliä Lebissen voimalla ja Auno kävi imaisemassa Beziersin raikasta ulkoilmaa keuhkoihinsa jännityksen tiivistyessä. Asterix-juomat oli sekoitettu -kaikki oli valmista.

Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä ja LP Salo oli loistavasti pelissä mukana. Ottelun tärkeys näkyi pienenä jännityksenä molempien otteissa, mutta alkukankeuden jälkeen pallosta taisteltiin molemmin puolin kynsin ja hampain. Mitä pidemmälle ottelussa mentiin, alkoi näyttää siltä, että Beziersin valmentajat olivat lukeneet läksynsä huomattavasti paremmin kuin paikalliset luokalle jääneet kokit. Lenan ja Nooran kanuunat paukahtelivat enkelten muurin kerta toisensa jälkeen, vaikka kaikkia kuvioita ja keinoja kokeiltiin. Vastustaja oli joka osa-alueella meitä askeleen edellä ja napsi pisteistä vastustamattomasti kerta toisensa jälkeen. Vaikka kentällä kävi Vappua, Bandaa ja Micua, ei vastustaja antanut mitään armoa vaan jatkoi pitelemätöntä menoaan erä toisensa jälkeen. Kolmannessa erässä näkyi jo aavistus valoa tunnelin päässä Sinin ja Dudan paukuttaessa palloa lattiaan. Hyvästä alusta huolimatta Beziersin enkelten kuoro lauloi duurissa jälleen ohi eikä Hiltsun unelmapuolustuksetkaan pelastaneet joukkuetta Kultaiseen erään siirtymiseltä. Tämä olisi viimeinen mahdollisuus soittaa E-Typen -Angels crying-.

Vaikka joukkue taisteli viimeiseen hengenvetoon; Kassun sataset, Sinin ja Vapun tuuletukset, Dudan torjunnat, Annan peipit, Hiltsu puolustukset, Lena tykitykset, Bandan raivo ja Varala Develsien pirulliset temput, ei Beziersin enkeleitä selätetty tänään millään. Stanisicin pojan viimeinen vihellys, kultainen erä 15-10 ja Beziersin puolikaari räjähti mahtaviin suosion osoituksiin kotijoukkueen kunniaksi. Paikallisten juhlat olivat alkaneet eikä loppua näkynyt. Tuhatpäisen yleisön mylvintä kaikui korvissa kuin Idolsin ensimmäisen kierroksen koe-esiintyjät konsanaan. Vain kaksitoista mustiin pukeutunutta pelaajaa istui hiljaa kentän päädyssä, pettyneitä ilmeitä, surullisia kasvoja. Tomi oli jähmettynyt penkille kuin karkki allekirjoittaneen taskuun. Kaikki tehtiin mitä voitiin. Vastustaja oli tänään vaan yksinkertaisesti parempi.

Mitä tästä opimme? Välillä pitää hävitä, jotta voidaan taas voittaa. Jokainen pelaaja on yhtä kokemusta rikkaampi, valmiimpi seuraaviin kansainvälisiin koitoksiin. Ei tästä häviöstä kuulu osoittaa ketään sormella, vaan löytää ne positiiviset asiat, joilla voidaan tehdä tästä joukkueesta vielä parempi. Voitto näistä Beziersin enkeleistä kotona Salossa nousee vieläkin arvokkaammaksi suoritukseksi, kuin voimme tällä hetkellä ymmärtää. Tässä joukkueessa on potentiaalia vaikka mihin, on vain oltava kärsivällinen, realistinen ja jatkettava hyvää työtä niin kuin tähänkin asti. Kun jaksaa uskoa tekemiseen, niin seuraavalla kerralla, mikäli sama joukkue vastaan tulisi, olisi koko Beriersin oltava varpaillaan, sillä LP Salo järjestäisi varmasti sellaisen sulkasadon enkeleille, ettei ole ennen nähty. Ja matka jatkuu vielä Challenge ?cupissa, joten kunnon karkkipäiviä riittää jatkossakin.

Pelin jälkeen oli vielä pienimuotoin iltapala sekä molempien joukkueen pelaajille että vip-katsojille lastulevyhallin katon rajassa. Ruokaa oli vaikka millä mitalla, mutta oikeastaan vain turisteille, ei urheilijoille. Muutama tomaattoshotti naamaan, parin paikallisen kanssa Le Rupattelut ja bussiin. Oli aika palata hotellille pakkaamaan kamoja ja valmistautumaan toudella pitkään kotimatkaan. Siis yhtä pitkään kuin tullessa. Saimme Anssin kanssa vielä kalenterit -Justiinalta- lohdutuspalkinnoksi, joista voimme sitten katsella, tulevia päiviä.

Torstai 1.11.2012

Klo 02:00, Beziers torkkuu, mutta suomalaiset ei. Osa saapui aulaan väsyneinä aamuyöpalalle ennen lähtöä, osa venytteli aulassa ettei tulisi lentokoneessa kramppeja. Auno mainosti ensi vuoden ampumahiihdon mm-kisoja yhdellä pummilla ja yritti näin saada masentunutta ilmapiiriä paremmaksi ? siinä kuitenkaan onnistumatta. Oli aika palata kotiin. Jotta väsyneitä vitsejä ja todella huonoja juttuja voitaisiin viljellä useammassa Ranskan kaupungissa yhtä aikaa, jaettiin porukka kahtia ja jarruketju (Laaksonen, Lemminkäinen, LindH, Häkkinen sekä -Banda-) lähetettiin Suomeen Pariisin kautta. Molemmat ryhmät tuntuivat olevan tyytyväisiä ratkaisuun. Tuhansien kilometrien, satojen pilvien, lentokoneilmatyynysämpylöiden, keksien, Talenttien, ja nukuksää ?vitsien jälkeen saavuttiin jälleen Saloon. Vaikka turpiin tulikin, eikä kypsää villisikaa saatu ja hiidenkiviä nähty, voin kertoa että tämä oli hieno matka. Nämä ovat kuitenkin kokemuksia, joita ei rahalla saa eikä huonolla lentopalloporukalla voi kokea. Eikä se Bezierskään niin huono paikka ole, kun vaan saadaan kokkikoulu siellä toimimaan.

Bloggaajan kaikki kirjoitukset

Ranskan matka kesäpojan silmin
05.11.2012 10:21 0 Vilnius
Päivä Aukkina
16.03.2012 10:15 0 Vilnius
Elettiin vuotta 2012 ja maaliskuun 15. päivää. Sain puhelinsoiton työpaikalleni. Kanahattupäinen kuva vilkkui puhelimen näytöllä eikä ollut muita vaihtoehtoja kuin vastata. Puhelu kuului lyhykäisyydessään näin. Vitoseen ja hymynaamaan jauhetta, muut vettä. Pussissa on jäitä, palautusjuomaa ja patukoita. Moi. Ajattelin hetken, että mitäköhän tämä tarkoitti?? Olisikohan siihen pitänyt vastata jotenkin? No en kuitenkaan kerennyt. Hetken miettiessäni tulin siihen tulokseen, että haastava nakki oli t
Lentopalloa ja väsyneitä vitsejä Saksan maalla
23.01.2012 11:15 0 Vilnius
 
Helenankatu 17 - 24240 - SALO - 045 110 2253 - toimisto(a)lpviesti.fi - © LP Viesti