SivukarttaPalaute
 

Yksi kivi kääntämättä?

Taru 0 27.2.2017, 20:09
Kivenkääntäjän kylästä ei ole kyse kun viikon bloggari Taru avaa otsikon taustaa. Ja avaa sen monia ajatuksia herättävällä tavalla!
Olisin päässyt viime syksynä opiskelemaan urheilupsykologiaa Halmstadin yliopistoon Ruotsiin. Pidän urheilupsykologian opiskelua edelleen hyvänä tulevaisuuden vaihtoehtona, vaikka päätinkin viime syksynä jättää matkalaukun pakkaamatta.

Urheilupsykologian käytöllä on Ruotsissa paljon pidemmät perinteet kuin Suomessa ja olen myös kuullut, että koulutus on melko laadukasta. Siellä on ymmärretty paljon Suomea ennen se potentiaali ja voimavara, mitä urheilijat voivat ammattiavusta saada. Suomessa on perinteisesti panostettu paljon fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen, mutta kysymys kuuluukin: jäävätkö maksimaaliset psyykkiset voimavarat käyttämättä? Tähän osa-alueeseen kun ei ole Suomessa perinteisesti niin paljon panostettu.

Suomessa, esimerkiksi olympiakomiteassa, on vain yksi kokoaikainen urheilupsykologi käytössä - ja tämäkin käsittääkseni vasta ensimmäistä kertaa Sotshissa vuonna 2014. Naisten lentopallossa en ole koskaan törmännyt joukkueen listoilla olevaan urheilupsykologiin. Joukkueilla voi olla hierojat, fysioterapeutit ja lääkärit. Usein kuitenkin urheiluun liittyvät pettymykset/onnistumiset kerrotaan joukkuekavereille (tai perheenjäsenille). Tämä kuitenkin herättää kysymyksen, onko se vieressä istuva joukkuekaveri oikea kohde "avautumiselle"?

Joukkuekavereista tulee usein ystäviä myös pelikentän ulkopuolella, joten kysymys on melko kinkkinen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että joskus pitää todella harkita sitä, kannattaako kaikkia urheiluun liittyviä tunteitaan kertoa joukkuekavereilleen. Jokaisen tulisi saada mahdollisuus keskittyä omaan tekemiseensä.

Urheilupsykologin työn pitäisi olla pitkäjänteistä, sillä mitä paremmin urheilupsykologi tuntee ne urheilijat, joiden kanssa työskentelee, sitä paremmin hän pystyy auttamaan heitä. Työskentelyn lähtökohtana on urheilijan/joukkueen tai valmennuksen kokonaistilanteen hahmottaminen ja vasta tämän jälkeen sopivien menetelmien valinta.

Yhden huonon esimerkin lyhytjänteisestä työstä voin antaa Saksan kaudeltani. Joukkuehenkemme meni niin huonoksi, että loppukaudeksi (noin kuukaudeksi) joukkueeseemme palkattiin urheilupsykologi. Tästä tempauksesta tuli melkein huono vitsi, sillä leikimme kerran esimerkiksi tuolileikkiä, jossa tuolit muodostivat ympyrän. Musiikin loppuessa piti löytää paikka, mutta tuoleja oli siis yksi liian vähän. Samaa toistettiin kunnes voittaja löydettiin.

Yhden kerran leikimme Mikado-tikkujen kanssa ja kerran istuimme ringissä ja kerroimme tunteistamme. Ranskalainen passarimme räväytti ja sanoi valmentajallemme: " I hate you Stefan" (vihaan sinua Stefan). Tämän jälkeen hän repesi hysteeriseen itkuun ja valmentaja meni ihan hämilleen.

Siihen loppuivat sitten psykologin käynnit. Joukkuehenkemme ei kyllä kohentunut mihinkään, ja psykologikin tuntui enemmän leikittäjältä kuin psykologilta.

Näin viime viikolla sattumalta ampumahiihdon tv-lähetyksen yhteydessä pätkän ampumahiihtojoukkueen kanssa työskentelevästä 81-vuotiaasta mentaalivalmentajasta Pasi Koivusesta. Hänen mukaansa tärkeintä on, että urheilijat oppivat käyttämään henkisen valmennuksen tekniikoita ja nämä ovat samassa arvossa muiden harjoitteiden kanssa. Ajatukset, toiminta ja tunteet nivoutuvat kaikki yhteen. Mitä paremmin pystymme hallitsemaan näitä, sitä parempi on suorituksemme.

Emme pysty hallitsemaan aikaa, mutta pystymme hallitsemaan ajatuksiamme ja energiaamme. Mutta kuten esimerkiksi lentopallon lajitaidot, myös ajatusten hallinta vaatii valtavasti harjoittelua.

Kukaan ei valitettavasti ole seppä syntyessään.

Taru

Bloggaajan kaikki kirjoitukset

Yksi kivi kääntämättä?
27.02.2017 08:09 0 Taru
Kivenkääntäjän kylästä ei ole kyse kun viikon bloggari Taru avaa otsikon taustaa. Ja avaa sen monia ajatuksia herättävällä tavalla!
Hyvä ryhmädynamiikka ja sen korvaamaton merkitys
23.01.2017 10:04 0 Taru
Jälleen saadaan yksi uusi taru LP Viestin blogien listaan kun paluumuuttaja Taru Alho kirjoittaa ensimmäisen bloginsa. Teksti on - jälleen - syvää pohdintaa hieman lentopallon ulkopuoleltakin. Samalla Taru "paljastaa" oman roolinsa joukkueessa kentän ulkopuolella.
 
Helenankatu 17 - 24240 - SALO - 045 110 2253 - toimisto(a)lpviesti.fi - © LP Viesti