SivukarttaPalaute
 

Teinköhän ennätyksen?

Ella 0 5.2.2017, 17:37
LP Viestin blogipalstan tämän viikon kirjoittaja ihmettelee, tuliko tehtyä ennätyksiä Suomen cupissa - toipilaspenkiltä. Paljon muutakin on aina positiivinen Ella Eloranta saanut mahtumaan kirjoitukseensa. Huumoriakin.
Sain Suomen Cupin finaalissa kuulla Toni Flinkiltä ensimmäisen erän jälkeen, että olin pelannut hyvin...tai ainakin selostajat telkkarissa olivat kommentoineet niin. Isällenikin oli tullut viesti, että olinpa palautunut nopeasti leikkauksesta.

Kunnia hyvästä pelistä Cupin finaalissa kuuluu siis Saanalle, joka on jo monessa pelissä pelannut minun paidallani. Mainittakoon myös, että Saana joukkueen nuorimpana pelaajana ratkaisi torjumalla Suomen Cupin voiton!

Kauden aikana pelipaitani on aiheuttanut ihmetystä, on luultu, että minulla on montakin siskoa. Vaikka tv:ssä puhuttiin, että tein pisteitä, niin tosiasiassa minun pitäisi vielä vähintään neljä kuukautta malttaa, ennen kuin pääsen täysillä pelaamaan.

Kausi jäi minulla ennätyksellisen(?) lyhyeksi, noin kymmenen minuuttia ehdin virallisia pelejä tällä kaudella pelata.

Harjoituspelit olivat sujuneet itselläni odotettua paremmin ja odotukset olivat korkealla. Uskoin, että pystyn haastamaan kuusikkopelaajilta peliaikaa. Ensimmäisen erän ensimmäisessä erässä sattui se pahin, mitä voi urheilijalle tapahtua eli loukkaantuminen, joka estää pelaamisen koko kaudella. No, luulisi Tomin olevan tyytyväinen - ei tietenkään loukkaantumiseen - vaan siihen, että kerrankin käytin ääntä kentällä (tästä äänenkäytöstä olen saanut kuulla aika monta kertaa). Vaikka kipu polvessa oli todella kova, niin uskon, että ensimmäinen ajatukseni oli se, etten pysty enää pelaamaan.

Ristisideleikkauksesta onneksi toipuu ja pelaamisen pitäisi onnistua tulevaisuudessa. Toivoa ja motivaatiota kuntoutumiseen ovat lisänneet esimerkiksi Nooran ja Elinan toipumiset takaisin pelikuntoon.

Eturistisiteen katkeaminen on paljon yleisempää naisilla kuin miehillä. Kuulemma naisilla on joustavampi eturistiside ja samalla vähemmän voimaa jaloissa. Sinänsä selvää syytä ei katkeamiselle yleensä löydy, niin ei minunkaan tapauksessani. Tulin hypystä alas vähän toispuolisesti ja samalla käännyin ottamaan uudestaan vauhtia. Sinänsä tilanteessa, jota tapahtuu useita kymmeniä kertoja viikon aikana harjoituksissa ja peleissä. Tätä kyseistä alastuloa ei polveni enää jostain syystä kestänyt. Eli lohduttavaa on, että en itse olisi voinut tehdä asioita paremmin ja estää loukkaantumista.

Loukkaantuminen, joka rajoittaa liikkumista, ei ole ollut se helpoin asia minkä olen kokenut. Pisin aika, jonka olen ollut pelaamatta lentopalloa, on kuukausi...nyt olisi vähintään puoli vuotta eroa pallosta. Tosin pallottelu olohuoneen lattialla maaten ei jäänyt ja tv ja sohvapöytä ovat vielä äidin huolesta huolimatta ehjät.

Vaikka loukkaantuminen harmittaa ja masentaa, niin on pakko löytää hyviäkin asioita. Aloitin syksyllä luokanopettajan koulutuksen Turun yliopistossa ja olen nyt saanut keskittyä opiskeluun täysillä. Ensimmäinen syksy oli kuulemma opiskeluajan raskain ja nyt se on kunnialla takana. Ala on ollut minulle mieleinen ja uskon, että luokanopettajaksi opiskelu on hauskempaa, kuin muiden alojen opiskelu: kun fyysikot istuvat luennoilla ja kirjoittavat x & y lausekkeita, niin opettajaksi opiskelevat soittavat kemian tunnilla koeputkista tehtyjä pillejä tai puhuvat lankapuhelimiin (tässä tarkoitetaan nimenomaan niitä, missä on kaksi kuppia ja niiden välissä lanka ja puhutaan sitten huoneesta toiseen) tai pelaavat pallopurkkista liikuntatunnilla (sattuneesta syystä itse en viime aikoina ole päässyt mukaan).

Lisäksi olen saanut keskittyä punttiin ja polven jumppaan, ettei ole sitten voimanpuutetta, kun vihdoin pääsen takaisin kentälle. Ensimmäiset juoksuaskeleet noin kuukausi sitten tuntuivat mahtavilta ja uskon nyt ymmärtäväni miksi lapset hihittelevät juostessaan ensimmäisiä kertoja. Harjoituksiin olen jo päässyt pallottelemaan ja syöttämään, mutta kaikki äkkinäiset liikkeet, hypyt ja kaatumiset ovat vielä kiellettyjä.

On ollut ihana huomata, miten joukkue, taustajoukot ja fanit ovat olleet tsemppaamassa. Kiitos kaikille kannustuksesta! Vaikka vähemmän olen ollut joukkueen mukana, ei missään vaiheessa ole ollut tunnetta, etten kuuluisi joukkueeseen. Muutenkin joukkueessa on ollut paras yhteishenki, verrattuna kaikkiin aikaisempiin joukkueisiini, vaikka hyvä yhteishenki niissäkin on ollut.

Uskon, että kevään ratkaisupeleissä yhteishenki on meidän vahvuus. Harkkoihin ja peleihin on mukava tulla! I'm looking for trainig again with my best partner ;) sorry Vera, I'll take Nadja back!

Viime viikolla peli OrPoa vastaan oli tunteikas. Se oli muisto-ottelu Jarmo ?Japi? Ilmaselle. Japi on vaikuttanut salolaisessa lentopallossa jo kauan ja hän oli tuttu näky viimeiseen asti katsomassa LP Viestin pelejä. Tästä huomaa, miten tärkeää lentopallo oli hänelle.

Tällä viikolla pelit jatkuvat kotipelillä HPK:ta vastaan. Peli on muuten heitä vastaa jo viides joulun jälkeen. Kannattaa tulla kannustamaan LP Viesti voittoon! Cupin finaali osoitti jo, että pelistä tulee tasainen.

Ella

Bloggaajan kaikki kirjoitukset

Teinköhän ennätyksen?
05.02.2017 05:37 0 Ella
LP Viestin blogipalstan tämän viikon kirjoittaja ihmettelee, tuliko tehtyä ennätyksiä Suomen cupissa - toipilaspenkiltä. Paljon muutakin on aina positiivinen Ella Eloranta saanut mahtumaan kirjoitukseensa. Huumoriakin.
Kuulumisia...
10.02.2014 06:22 0 Ella
Lomailua?
19.10.2013 09:46 0 Ella
 
Helenankatu 17 - 24240 - SALO - 045 110 2253 - toimisto(a)lpviesti.fi - © LP Viesti