SivukarttaPalaute
 

Salohalli toinen koti, LP Viesti toinen perhe

Rose 0 23.8.2015, 22:41
Meidän viime viikko oli sen verran lyhkänen, että siitä ei oo hirveesti ees kerrottavaa. Maanantaina vietettiin ansaittua lepopäivää, koko päivä oli varattu huollolle. Itse kävin Sallisen hellien käsien huomassa hierottavana, ei ollu taas itku kaukana.. Tiistai oli ihan perus treenipäivä eli aloitettiin aamupuntilla ja siirryttiin lounaan ja päikkäreiden kautta iltalajiin Salohallille. Keskiviikkona pidettiin aamu vapaana, koska iltapäivällä oli vuorossa testit. Jipii! Vedettiin sen verran hyvin, että voidaan olla tyytyväisiä tähän astisen treenaamisen tuloksesta ja jatketaan nöyränä työntekoa. Testeistä on myös videomateriaalia nähtävillä LP Viestin facebookissa, suosittelen lämpimästi katsomaan! Torstaina oli vuorossa kaksi lajia, molemmat vielä Lemminkäisen vetämiä treenejä. Hidasta kuolemaa ooteltiin treeneistä tulevan, mutta niin vaan selvittiin taas ja odotettiin ehkä pahempaa mitä loppujen lopuksi oli luvassa. Viikonlopun jokainen sai viettää tahoillaan, meillä oli nimittäin kolmen päivän vapaa treeneistä, uskokaa tai älkää. Ainoastaan yksi puntti ja yksi lenkki oli tehtävä omatoimisesti. Vapaat oli ja meni, todella nopeesti kuinkas muutenkaan.

Treeniviikosta ei siis ole sen enempää kerrottavaa, joten päätin kertoa teille vähän siitä, mikä on allekirjoittaneen mielestä LP Viestissä pelaavan lentopalloilijan elämässä hienoa. Mulla menis kyllä jouluun asti, jos luettelisin kaikki hienot asiat, mutta tässä muutamia.

Salohalli - toinen koti. Joskus sitä miettii, miksi ihmeessä puskee itsensä ihan äärirajoille kesätreeneissä tai huonoina aamuina pohtii, miksi täytyy taas tehdä tätä rinnallevetoa tai minkä takia tää kyykkykään ei kulje nyt ollenkaan. Lyhyestä virsi kaunis: en osaa elää ilmankaan. En ole satavarma, mutta uskaltaisin väittää, että harvalle teistä lukijoista tulee Salohalliin astellessa sellainen fiilis, että ihan kuin kotiin astuisi. Mulle tulee. Lähes jokainen pelaaja totesi tänä kesänä Salon lukiolta takaisin Salohallille siirryttäessä, että ihanaa päästä kotiin. Uskaltaisin myös väittää, että harvalle "tavallisen" työn tekijälle tulee vastaava fiilis, kun astelee työpaikalle.

Pukukoppi-elämä. Sana ei välttämättä kerro teille kauheasti, mutta pukukoppi on myös ihan kuin koti. Jokaisella teillä on varmaan omassa kodissa lempipaikka, jossa mieluiten viettää aikaa. Meilläkin on jokaisella pukkarissa oma paikka. Paikka, johon on aina mukava istahtaa ja alkaa kuunnella joukkuekavereiden hyviä juttuja. Ainakin mulle on käynyt monesti niin, että on ollu huono päivä ja koppiin tullessa mieliala on muuttunu paljon parempaan päin. Ja mikä parasta, toisinpäin ei oo käyny kertaakaan. Omaan kotiin helposti kantaa murheet ja huolet mukanaan, mutta hallille ja pukukoppiin niitä harvoin kulkeutuu.

Sanoinkuvaamattomat fiilikset ja olotilat. On olemassa niin paljon tunteita ja fiiliksiä, joita vaan urheilu saa aikaan. Koita tässä nyt sitten selittää jotenkin tätä asiaa, kun just kirjotin että sanoinkuvaamattomat.. Mutta mua ehkä jopa vähän pelottaa, millä ne fiilikset korvataan sitten joskus, kun peliura on ohi. Ei mistään saa sellasta olotilaa, joka on vaikka Suomen mestaruuden ratkettua. Vika pallo on just pudonnu lattiaan ja joukkuekaverit pomppii ympärillä ihan niinku ne loikkis nälkästä leijonaa karkuun. Tai sellasta olotilaa, joka tulee sairaan hyvän pelin jälkeen. Tai jonkun tärkeen onnistumisen jälkeen. Tai vastaavasti rajun pettymyksen jälkeen. Nekin kuuluu elämään ja urheiluun varsinkin. Se hyvä puoli sanoinkuvaamattomissa asioissa on, että niistä säilyy muistot itsellä aina, vaikkei niitä juttuja osais kellekään muulle selittää.

LP Viesti-perhe. Joukkue on kuin toinen perhe. Oon tosi lyhyt myös mun oikeessa perheessä, joten sikäli mikään ei muutu tässäkään tapauksessa. Varmaan moni vaativassa ja todella paljon aikaavievässä työssä käyvä olisi tyytyväinen, jos saisi tehdä töitä ja matkustaa ympäri Eurooppaa perheen kanssa. Tästä vois joku päätellä, että staffissa olevat herrashenkilöt olis sitten niinku isejä mulle/meille. Ei se nyt ihan niin kuitenkaan mee, tai ainakaan mun oma iskä ei kuittaile mulle niin paljon kun Tomi tai popota mun lyhyydestä. Toki muuten herrat pitää meistä yhtä hyvää huolta ku omat vanhemmat ;) Joku aika sitten meiltä kyseltiin tän hetken fiiliksiä ja siinä Duda kiteytti yhteen lauseeseen kaiken sen, mistä tässä hommassa on kyse: olen onnellinen, koska teen nyt niitä asioita, joita rakastan niiden ihmisten kanssa, joita rakastan. Ei mitään lisättävää.

Pian jo pelit alkaa ja päästään taas tositoimiin! Nähdään Salohallilla, meidän kotona.

Rose

Bloggaajan kaikki kirjoitukset

Sloveniassa pelaavan Salo-muistelua
06.08.2017 07:12 0 Rose
Elokuun blogi-palstan avaa meille kaikille tuttu libero Roosa Koskelo, joka kolmen hienon LP Viesti -vuoden jälkeen rohkeni avata ovet ulkomaille, Sloveniaan. Kesä on kuitenkin kulunut niin tutussa kämpässä kuin tutuissa treenikuvioissakin.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen
12.08.2016 10:12 0 Rose
Kuka voisi kellot seisauttaa
21.12.2015 04:48 0 Rose
Rose Anssin assarina
16.11.2015 12:47 0 Rose
Salohalli toinen koti, LP Viesti toinen perhe
23.08.2015 10:41 0 Rose
Kesäkuulumisia
10.08.2015 11:16 0 Rose
Mestarien Liigaa ja vapaa viikonloppu
14.12.2014 09:19 0 Rose
Palloiluhuumaa osa 2
09.09.2014 02:11 0 Rose
Joululomaa, Kisakalliota ja vähän Salohalliakin
30.12.2013 08:10 0 Rose
Menneen kesän kuulumisia
09.09.2013 10:47 0 Rose
 
Helenankatu 17 - 24240 - SALO - 045 110 2253 - toimisto(a)lpviesti.fi - © LP Viesti