VAU

Kun vuosi sitten tammikuussa joukkue istui Istanbulissa Burhan Felek -areenan katsomossa seuraamassa kahta Mestarien liigan ottelua CEV-cupin vieraspelireissun yhteydessä, oli joukossa niitä, jotka uskoivat siihen, että Lp Viesti pystyisi todistamaan pärjäävänsä tuolla tasolla. Tästä osoituksena on, että joukkueella on nyt takanaan upea kausi Euroopan ja ehkä jopa maailman kovimmassa seurajoukkueiden liigassa.

Käytännön tasolla fiilis oli varmasti huikea ja jotenkin ihmeellinen astua kentälle PalaYamamay areenalla Busto Arsiziossa Pohjois-Italiassa marraskuisena keskiviikkoiltana. Alkukeväästä oli tultu tuohon hetkeen useiden kuukausien työntäyteinen matka alkaen Mestarien liigan hakemuskriteerien selvittelyistä myönteisen villikorttipäätöksen saamiseen, erilaisten mittavien taustajärjestelyjen ja toisaalta joukkueen yhä vain tiivistyneemmän treenirupeaman kautta ensimmäisiin harjoituspeleihin ja vastustajien skauttaamiseen sekä tunnelman kohottamiseen tulevaa CL-kautta varten. Taustatyö, niin sanotut Mestarien liigan tunnustelut, oli luonnollisesti aloitettu jo paljon aiemmin mutta näiden kuukausien aikana ensimmäisen pelin läheneminen teki asian yhä todellisemmaksi.

Ulkopuolisenakin pystyi aistimaan jännityksen kohoamisen ja tunnelman tiivistymisen avausottelun lähestyessä. Kun joukkue matkusti Italiaan ensimmäiseen Mestarien liigan otteluunsa, valmistauduin itse aloittamaan kauden hieman eri tavalla kuin kahdeksan edellistä: oli hienoa päästä elämään joukkueen mukana historiallista ensimmäistä Mestarien liiga kautta MTV Sportin välityksellä, vaikka jännitinkin ensimmäistä peliä enemmän kuin Lp Viestin keltanokkien valaa vuonna 2008.

Upea taival Mestarien liigassa kulminoitui tammikuun lopun kuudennen kierroksen kotiotteluun, jossa joukkue viimeistään osoitti sen, miksi se tällä tasolla pelaa. Elin itsekin niin voimakkaasti mukana tuossa pelissä, että välillä unohdin oman tehtävänkuvani. Pelistä päällimmäisin esiin puskeva tunne oli varmasti pettymys siitä, että voitto, joka oli niin lähellä, jäi saavuttamatta. Kun asiaa tarkastelee kotvasen kuluttua, huomaa millaisten kokemusten äärelle on noiden kuukausien aikana päässyt. Aika ensimmäiselle voitolle tulee myöhemmin.

Aina uuteen ryhdyttäessä astuu johonkin tuntemattomaan ja hieman myös omalle epämukavuusalueelle vain hetken päästä huomatakseen, että siitä on tullut mukavuusaluetta. Lentopallo on ihmeellisesti vienyt paikkoihin ja tilanteisiin, joissa ei olisi odottanut olevansa. Etenkin vieraspelireissuihin on aina liittynyt myös paljon pelikentän ulkopuolisia kokemuksia. Itselle ovat menneiltä vuosilta jääneet parhaiten mieleen viikko autiolla (jouluvaloin koristellulla) lomasaarella, Kroatian Vukovarissa tutustuminen lähihistorian jättämiin jälkiin sekä huikea vieraanvaraisuus Bakussa Azerbaitshanissa joukkueen paikallisen tukijan toimesta. Mestarien liigan pelimatkoilla nähtävyyksille tuskin on paljon jäänyt aikaa mutta tämä ei tarkoita etteivätkö nuo reissut olisi olleet toinen toistaan kokemusrikkaampia myös muun kuin otteluiden osalta.

Kokemuksia täynnä olivat myös kotipelit ja pelillisten odotusten lisäksi täyttyivät Salohallin lehterit. Toisaalta myös se kaikki energia ja panostus, mikä yleisölle näkyvän ottelutapahtuman taustalla ja ympärillä oli, oli valtaisa. CL-kausi oli varmasti kaikin puolin iso elämys kaikille mukana olleille. Itse otteluiden lisäksi lentopallon ystävissä mielenkiintoa herättivät myös Cursty Jacksonin uudistunut hiustyyli, Valentina Dioufin pelikenkien koko ja Natalia Obmochaevan näyttävä olemus. Ensimmäiset Suomen kentillä nähdyt Mestarien liigan ottelut olivatkin kaiken ottelutapahtumiin kytkeytyneen osalta upeita spektaakkeleita ja vierasjoukkueet ihastuivat kotijoukkueen pelillisten esitysten lisäksi myös onnistuneisiin taustajärjestelyihin.

Vaikka voitot jäivät vielä toistaiseksi saavuttamatta, oli joukkueen ensimmäinen kausi Euroopan korkeimmalla sarjatasolla loistokas. Etenkin kun muistaa kuinka paljon paineita tällaisen kauden läpivieminen (kaiken uuden opetteluineen) ensikertalaisen harteille asettaa. Syksyllä 2010 Lp Salo sai ensimmäisiä maistiaisia peleistä Mestarien liigan tasolla, kun joukkue suuntasi Virginie De Carnen johdolla Puolan Lodziin kansainväliseen harjoitusturnaukseen kohtaamaan kolme eurooppalaista huippuseurajoukkuetta. Turnaus antoi paljon hyvää oppia mutta tuolla kaudella eurooppalaisissa sarjoissa kohdattuna nuo kokeneet Mestarien liigan kävijät (kuten Aluprof Bielsko-Biala) olisivat luultavasti vielä toistaiseksi osoittautuneet liian koviksi paloiksi purra. Nyt kaudella 14-15 Mestarien liigassa pelatessaan joukkue osoitti pystyvänsä haastamaan minkä tahansa vastaan asettuvan joukkueen. Useassa ottelussa voittojen saaminen oli vain nyansseista kiinni: erot joukkueiden välillä olivat marginaalisia. Sitä mopoa oli kesän ja syksyn mittaan viritetty kovalla työllä niin, että se päästeli moottoritiellä jo sen moottoripyörän rinnalle.

Jos miesten maajoukkue on raivannut polkua suomalaisen maajoukkuelentopallon pääsylle maailman huipulle, niin Lp Salo on tällä kaudella ottanut uranuurtajan roolin suomalaisen seurajoukkuelentopallon viemisestä kansainväliselle tasolle. Yhä useampi joukkue Euroopassa tietää jatkossa, minne heillä on matka kun kohteena on Salo. Tuttujen pelaajien kuten (Helena Havelkovan ja Michelle Bartschin) paluu Salohalliin on yksi niistä tekijöistä, jotka ovat vahvistaneet tunnetta, että joukkue on nyt viimeistään tullut osaksi eurooppalaista lentopalloperhettä. Nyt, kun aika oli kypsä suomalaiselle naisseurajoukkueelle siirtyä Euroopan korkeimmalle sarjatasolle, niin toivottavasti lähivuosina tullaan näkemään myös suomalainen miesseurajoukkue mittaamassa rahkeitaan nykymuotoisessa Mestarien liigassa. Toivotaan lisäksi, että LP Salon kisat ”isoilla radoilla” saavat jatkoa tulevina kausina.

On ollut hienoa nähdä kuinka koko Salo on entistä voimakkaammin elänyt mukana lentopallohuumassa eikä yllättävää ole ollut myöskään se, kuinka paljon huomiota joukkueen hienot otteet ovat saaneet ympäri urheilu-Suomen. Salosta on selkeästi tullut suomalaisen lentopalloilun pääkaupunki.

Tämä kausi on varmasti ollut niin joukkueelle, koko organisaatiolle kuin muille mukana olleille itse kullekin varsin erilainen ja unohtumaton. Minä ja muut urheilun ja lentopallon ystävät kiitämme LP (Viesti) Saloa niistä hienoista elämyksistä, joita olemme saaneet kuluneen Mestarien liiga kauden aikana kokea. Näistä otteluista saatu energiabuusti on nyt hyvä siirtää kotoiseen Mestaruusliigaan ja tehdä sen myötä kevätkaudesta räiskyvä!

Menestystä joukkueelle loppukauteen sekä Nooralle paljon haleja ja voimia polven kuntoutukseen!

Sini