Uusi viikko, uudet koitokset

Uusi viikko alkoi kolmen päivän viikonloppuvapaan jälkeen kovalla treenauksella. Yhteiselle maanantaiaamun puntille saapuivat kaikki kykeneväiset. Itse suoritin fysiikan omatoimisesti Vantaalla (Jep Mona, Vantaalla, Kehä 3 ulkopuolellaÉ) ja saavuin Saloon vasta iltapäivällä. Vapun jukeboksi ja Sinin lutkautukset (lue: letkautukset) tekivät oloni tosin heti kotoisaksi. Saimme myös toivottaa Bandan lisäruhjeineen tervetulleeksi takaisinÉ

Latautuminen tulevan viikonlopun Viljandi- matsiin aloitettiin jo alkuviikosta tiiviillä lajiharjoittelurupeamalla. Viikonlopun levon ja tappion nollauksen jälkeen asenne treeneissä oli kohdallaan. Myös Auno pääsi näyttämään lyömisen ja torjumisen mallia Micun tuuraajana. Keskiviikkona lisäpotkua kuntosalilta, jonne myös Jussi (toivuttuaan Beziersin hauista) saapui meitä ilahduttamaan. Torstaiaamu oli ansaitusti vapaa ja yhteistreeni jatkui illalla lajiharjoittelun parissa. Sitä ennen oli kuitenkin huonojen uutisten aika. Micun magneettikuvausten tulokset tulivat ja tuomiona pitempiaikainen vamma; eturistiside poikki ja lentopallosta sivussa 6-9kk.

Perjantaina vielä viimeiset kuusikkotreenaukset ennen Viroon lähtöä, jonka jälkeen reissu oli valmis alkamaan. Bussi starttasi Salohallilta yhdentoista aikoihin illalla suuntana länsiterminaali -stadissa-. Hieman levoton porukka asteli Viron lautalle puolen yön jälkeen ja yöllisen aamiaisboksin saattelemina suoraan unille. Saimme nukkua yön rauhassa moottorin ryminältä, sillä laiva lähti vasta aamulla.

Tallinnaan päästyämme oli aamutreenien aika. Pontevasta – one two three JUNNUT -huudosta huolimatta me junnut jouduimme tyytymään raastavaan tappioon perinteisessä hihapelissä. Tunnin treenin jälkeen yksi jos toinen vuorautui Aunon loihtimiin jääpalakumihanska-kylmäpusseihin. Lounas hallilla tuotti ongelmia keliakia-ruokavalioisille, kun gluteinfree-sana osoittautui tuntemattomaksi virolaisille ravintolatyöntekijöille. Bussimatka Viljandiin taittui harvinaisen keskittyneissä tunnelmissa (zzZZzzzÉ), kun ainoa elonmerkki kuului Micun virkkuukoukuista. Koska myös Vappu ja Mona rauhoittuivat kauneusunilleen, rauha valtasi bussin.

Ruuhkaisen liikenteen läpi saavuimme Viljandiin ja lämmittelyt alkoivat, kenellä lihasten herättelyllä ja kenellä äänenavauksilla. Kovan (ja meluisan) taistelun päätteeksi puhdas 3-0 voitto ja aallot kiitoksena faniryhmän raikuville kannustushuudoille!

Hyvillä mielin takaisin Tallinnaan ja illanvietto jatkui paikallisessa ravintolassa yhdessä faniporukan kanssa. Jos lounas sai aikaan dejavœ-ilmiön Beziersin reissusta, niin suussa sulavan grillipihvin jälkeen oli sekin unohtunut. Nautinnollisen ruuan ja mukavan tilaisuuden jälkeen oli tarkoitus suunnata vielä jatkamaan iltaa pikkujoulun merkeissä. Hotellin ruotsinlaivahumppadisko ei kuitenkaan iskenyt ja oli parempi lähteä lataamaan akkuja ensi viikon koitoksia (ja seuraavan päivän shoppailureissua!) varten.

Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä viikon viimeinen urheilusuoritus.. SHOPPING! Tuottoisa päivä(ainakin Viron taloudelle), kun mm. Banda sai turkkinsa ja miehet jotain muuta kuin vaatteita. Jalat turtuneina kävelyyn kotimatka oli määrä alkaa, kunhan kaikki vain ehtivät ensin laivaan.. Laivamatka taittui uusien korttipelien (kuten Kurap*ska, vai miten se menikään, Auno?) opettelussa. Enää bussimatka takaisin Saloon ja viikonloppu paketissa. Viron tuliaisina tyhjät lompakot ja kolme pistettä sarjataulukkoon. Kiitos kaikille mukavasta reissusta! 🙂

Sara