SPY HARD

Loppukesästä, ehkä elokuussa, kyseltiin halukkuutta lähteä -vakoilureissulle- jonnekin Keski-Eurooppaan. Kohteena Vukovar, joukkue Kroatiasta. Lupauduin ja matkakaveriksi tietenkin tilastoihme Anssi.

Pienehkön vinoilun ja varoittelun jälkeen perjantaina 25.11 klo 15.45 liikkeelle. Alkuperäinen suunnitelma uusiksi ja Anssin Toyotalla kohti Hki-Vantaan lentoasemaa. Perille aikataulun mukaan ja auto parkkitaloon n:o 5. Sitten lähtöselvitykseen ja ensimmäinen hiki pintaan. Siis tuskanhiki. ÓTeillähän on tieto että lento on tunnin myöhässä?Ó Eipä ollut. Miten jatkolento Tukholmasta Wieniin? Vakuuttelujen jälkeen luotto asian hoitumiseen oli olemassa. Ei muuta kuin nakille ja perunasalaatille, niitä olivat jo muutkin seuran edustajat maistaneet omilla reissuillaan.

Tukholman vaihto onnistui nappiin ja Wieniin saavuttiin keskiyön aikoihin. Hotelli oli varattu kentän vierestä ja siirtyminen sinne vei tasan minuutin ilman juoksuaskeltakaan. Hotelli oli upea ja unta ei tarvinnut paljon houkutella.

Sitten klo 7 herätys ja aamupalalle. Se oli kyllä upea, herkkupöytineen, mutta hinta 20 ekeä vähän kirpaisi. Seuraavaksi sitten hotellin edustalle ja suoraan Bratislavan bussiin. Reilu tunti ja mahtava Tonava näkyi bussin ikkunasta. Asemalta kartta kouraan ja suunnistamaan. Sillä kartalla olisi varmaan Minna Kauppikin ollut helisemässä. Me kuitenkin pienen harhailun jälkeen löysimme oikeaan suuntaan. Ilman ollessa pakkasen puolella niin menimme välillä hotelliin lämmittelemään ja kasaamaan materiaalin illan matsiin.

Sitten taas reppu pykälään ja kävely jatkui. Ensiksi Bratislavan Vanhaan kaupunkiin ja ruokailemaan. Ruoka oli tosi maittavaa ja tarjoilu hyvätasoista. (vai mitä Anssi). Taas liikkeelle ja ehkä turhankin syväluotaava kierros Vanhastakaupungista lähetystöalueen kautta hallille. Hiki pintaan ja ainakin Anssi vaihtoi kuivaa paitaa päälle, saavuttuamme pelipaikalle.

Martinan yhteyksin ja avulla, meidät otettiin sydämellisesti vastaan. Vakoilupaikka löytyi hallin päädystä. Tilastointi käyntiin ja muutakin informaatiota keräämään. Vukovarin tiimi kyllä havaitsi meidät, sillä emme piilotelleet vaan LP Viestin edustusasut olivat reilusti näkyvillä. Peli loppui aikanaan ja vielä pelivideo muistitikulle. Paikallinen tilastomies vei meidät ystävällisesti bussille ja tuttua reittiä takaisin Wienin lentokenttähotelliin. Nälkähän se tietenkin vaivasi joten kevyen iltapalan (Wieninleike) jälkeen huoneeseen ja nukkumaan. Tietenkin tietoja Kuusamosta ja Kuusamoon välitettiin ennen kun uni vei voiton.

Sunnuntai-aamulla klo 5 herätys ja lennolle kohti Tukholmaa. Siellä tunti odottelua ja kohti Helsinkiä. Helsinkiin saavuttiin puolelta päivin. Yksi etappi jäljellä eli siirtyminen Saloon. Vettä tuli kuin saavista kaataen ja talvifiilikset olivat kaukana. Reissu kuitenkin tehtiin ja toivotaan että tiedoistamme on apua joukkueelle.

Millainen sitten oli Vukovarin joukkue? Sen näet sitten torstaina Salohallissa.

Kari