Sloveniassa pelaavan Salo-muistelua

Moi!

Eeva jo ansiokkaasti kirjoittelikin kuluneesta kesästä uutena salolaisena, joten nyt tulee kirjoitus vanhan viestiläisen näkökulmasta. Tai vaikka mä matkustankin välillä lastenlipulla niin koen silti olevani jo suht vanha!

Olin siis viime kauden Sloveniassa, Maribor-nimisessä kaupungissa ja kotiuduin sieltä vappuaattona. Viihdyin Sloveniassa tosi hyvin ja tykkäsin kovasti olla siellä, nautin kauniista maisemista ja siitä, että aurinko paistoi lähes joka päivä ja hellekelitkin alkoi jo joskus maaliskuun alussa. Muutama päivä Helsinki-Vantaalle laskeutumisen jälkeen asuinkin sitten jo samassa kämpässä missä asuin kaikki kolme LP Viestin kauttani – voi vitsit sitä tunnetta kun avasin mun kodin oven ensimmäistä kertaa sitten heinäkuun 2016! Muualla hyvä, kotona paras.

Muutaman kevyemmän viikon jälkeen hyppäsin LP Viestin porukkaan mukaan ja treenailin läpi kesän kaikkea mitä mun maaliskuun lopulla kipeytynyt polvi vaan salli. Kaikenlaista fysiikkatreeniä on kesän aikana taas tullut tehtyä Salmen Villen johdolla. Muutamia mainitakseni ollaan pujoteltu puita urheilupuistossa, käväisty ulkopunttiksella, tehty sairaan nopeita spurtteja ja koordinaatioita juoksusuoralla sekä väännetty pitkää punttia Hanhivaarassa, Kiikalan kuuluisia mäkijuoksuja unohtamatta.

Käytiin me kerran myös Villen kotona, jossa meille oli suunniteltu erilaisia tehtävärasteja! Treeni ei ehkä ollu fyysisesti kovin raskas, mutta henkisesti sitäkin raastavampi, ainakin häviäjille. Todettakoon Villestä vielä, että sekä LP Viesti että Vilpas Vikings ovat todella onnekkaita, kun Ville on osa porukkaa.

Lajitreeneissä on ollut välillä vähän jopa tunkua, kun Salon Viestin puolelta meidän mukana on ollut paljon innokkaita ja lahjakkaita nuoria pelureita. Hihapeleistä ei oo paperilla olevaa faktaa voitoista, mutta kyllä me vanhat jyrättiin lähes aina junnujen yli 🙂

Perinteiset ”juhannusterveiset” pidettiin myös ennen 3:n viikon omatoimijaksolle siirtymistä. Tomin uho sen treenin kamaluudesta osoittautui jälleen kerran vain puheeksi… Kertaakaan ei oo ollut niin kamalat juhannusterveiset sen jälkeen kun mä olin ekaa kesää Salossa, sillä kerralla ei ollu itku kaukana.

Vaikka mun kesä ei kaikkien omien suunnitelmien ja odotusten osalta mennytkään ihan nappiin ja lähes koko kesän oon kuntouttanut mun polvea, oon silti tosi kiitollinen jälleen kerran kaikesta siitä mitä LP Viesti ja Salo on mulle tarjonnut. Elämä on aina enemmän avoimia kuin suljettuja ovia ja ennalta-arvaamattomien, ikävien tilanteiden sattuessa kohdalle on mentävä avoinna olevia ovia kohti ja jättää suljetut, lukitut ovet taakseen.

Mun kesän suurin oppi onkin ollut siinä, että oon antanut itselleni mahdollisuuden nauttia myös kaikesta muusta hienosta mitä elämällä on tarjottavana. Eikä se ole millään tavalla pois siitä, että rakastan treenaamista ja haluan pelata lentopalloa ammatikseni.

Syyskuussa mua odottaa jälleen lähtö Sloveniaan, kauas kaikesta mulle tutusta, turvallisesta ja rakkaasta. Viimeistään tämän kevään kotiinpaluu osoitti mulle sen, että aina kannattaa tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin, oli ne sitten lähellä tai kaukana, sillä takas pääsee aina.

Rose

Leave a Reply