Positiivisuus auttaa jaksamaan

Kulunut runkosarja oli kiistämättä peliurani rankin. Fyysisen väsymyksen lisäksi olin useasti henkisesti uupunut. Lukuisat tunnit yliopistolla ja useat harjoitukset lentopallon parissa kuluttivat energiaa enemmän kuin yöunet ja ravinto jaksoivat tuottaa. Vapaapäivien lukumäärä oli myös laskettavissa kahden käden sormilla. En kuitenkaan antanut periksi.

Periksiantamattomuudella on kaksi puolta. Toisaalta se auttaa minua jaksamaan elämän vaikeina aikoina ja toisaalta se ei anna mahdollisuutta lopettaa, kun tauko olisi paikallaan. Oman periksiantamattomuuteni lisäksi tavoittelen aina optimaalista suoritusta ja petyn, ellen pääse tavoitteeseeni. Urheilijan on tärkeää sitoutua kurinalaiseen ja aikataulutettuun elämään, mutta välillä on sallittua myös levätä.

Mikä sitten sai minut jaksamaan ja aloittamaan uuden viikon toisensa jälkeen? Vastaus piilee positiivisuudessa. Jokaisesta päivästä on mahdollista tehdä juuri sellainen, millaiseksi sen itse haluaa muodostaa. Vaikka kulutan arkeni useimmiten kiireessä, saan tehdä juuri niitä asioita, joista eniten pidän. Minulla on mahdollisuus kehittää niin henkisiä kuin fyysisiä ominaisuuksiani. Lisäksi lentopallon parissa olen päässyt matkustamaan ja näkemään unohtumattomia maita, josta hyvänä esimerkkinä toimivat pelimatkamme Israeliin ja Azerbaidzaniin. Koulussa puolestaan tutustun päivittäin uusiin ihmisiin ja nautin tauoista ystävien kanssa.

Rankoissa elämänvaiheissa hienointa on kuitenkin se, että ne auttavat kehittämään paineensietokykyä ja henkistä vahvuutta. Ensi vuonna olen taas vuotta viisaampi ja ainakin tuhat kokemusta rikkaampi. Joukkueeni ja läheiseni ovat kulkeneet kanssani matkan tähän saakka ja tulevat olemaan tukenani myös jatkossa. Heistä saan enemmän energiaa kuin laskiaispullasta.

Periksiantamattomasti kohti pudotuspelejä!

Pauliina, #10