One team, one dream

One team, one dream

Jos voisin kiittää kasvotusten kaikkia LP Viestin kauteen 2016 – 2017 osallistuneita, unohtaisin tämän blogi-kirjoituksen laatimisen. Jokainen saavutus koostuu pienistä poluista, jotka yhdessä tiivistyvät harmoniseksi kokonaisuudeksi. Kukaan ei joukkueurheilussa saavuta mestaruutta yksin eikä yksikään ole merkityksetön matkalla kohti unelmia. Sydämellinen kiitos joukkueelle, joukkueenjohdolle, seuralle, johtokunnalle, talkoolaisille, yhteistyökumppaneille, faneille sekä kaikille muille, jotka panokselleen tekivät yhteisöstämme vahvan.

Vahvuus on illuusio, joka syntyy uskosta. Usko puolestaan tarkoittaa luottamusta siihen, että jotain hienoa tulee tapahtumaan. Mestaruutemme jälkeen moni ihmetteli ottelusarjan lopputulosta ja oli yllättynyt joukkueemme kehityksestä. Itselleni voitot eivät tulleet yllätyksinä, vaan kuvastivat tavoitteellista harjoittelua ja selkeää päämäärätietoisuutta. Menestyksemme oli seuraus päätöksestä antaa kaikkemme ja heittäytyä tilaisuuden varaan. Nautimme otteluiden sisällä jokaisesta kosketuksesta palloon, emmekä pelänneet virhettä tai varoneet epäonnistumista.

Lentopallo-ottelu koostuu hetkistä, joiden aikana sekunnit ja millimetrit määrittävät tulevan kehityssuunnan ja muokkaavat tilannetta. Kun hetki on puolellasi, voit varauksetta tehdä suorituksesi ilman rajoittavia ajatuksia. Viime keväänä hetki oli HPK:n puolella ja tänä vuonna se kääntyi meidän suuntamme. Haluan kiittää vastustajaa reiluista ja vaativista kohtaamisista, joissa kummatkin joukkueet taistelivat viimeiseen pisteeseen saakka.

Usein puhutaan joukkueista, jotka ansaitsisivat voittaa. Kultamitalin ansaitseminen on kuitenkin toissijaista, sillä mielestäni se kuuluu aina finaalisarjan voittajan kaulaan. Mitalin sijaan tämän kauden joukkue ansaitsee jotain paljon suurempaa. Se ansaitsee paikan sydämissä. Tunnen olevani etuoikeutettu saatuani pelata ja harjoitella yhdessä niiden ihmisten kanssa, jotka toivat päivittäin hymyn huulilleni ja tekivät huonostakin päivästä paremman. Vaikka koimme vaikeuksia ja tappioita, pysyimme aina yhdessä ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Rocky Balboaa lainaten totean, ettei urheilussa ole kyse siitä, kuinka lujaa lyöt, vaan siitä, kuinka lujaa voit tulla lyödyksi ja jatkaa eteenpäin. Me otimme kauden iskut vastaan joukkueena ja jatkoimme matkaa yksi sydän sykkien.

Olen ihminen, joka elää tunteella niin elämän ylä- kuin alamäissä. Päätin sekä viime että tämän kauden itkien vuolaasti päätösottelun jälkeen. Nyt hymyilen tilanteita muistellessani ja ehkä hieman jopa nolostun. Näiden tunteiden keskellä huomaan kuitenkin tietynlaisen kehän sulkeutuneen. Viime kauden tappio sai minut jatkamaan pelaamista ja tavoittelemaan sitä kaikkein kirkkainta. Nyt ymmärrän, että näin kaiken pitikin mennä. Vaikeuksien kautta voittoon, upeiden ihmisten ympäröimänä.

Lopuksi haluan kiittää vielä niitä henkilöitä, jotka ovat tehneet osaltani tämän kaiken mahdolliseksi. Perheeni, sukulaiseni ja ystäväni ovat tukeneet minua matkallani aivan elämäni alkuhetkistä lähtien ja juuri heidän uskonsa on saanut minut yrittämään aina uudelleen. Erityisesti haluan kiittää vanhempiani, joita ilman lentopallourani ei olisi ollut mahdollista niin henkisesti kuin taloudellisestikaan. Jos joillekin voin omistaa kultamitalini, omistan sen heille.

LP Viestin kauden 2016 – 2017 kapteenina kiitän vielä kerran nöyrästi kaikkia matkalla mukana olleita. Jatkakaamme kohti tulevaa yksi hieno kokemus rikkaampina.