Makeaa mahan täydeltä

Maanantain vapaapäivän jälkeen kello 4.30 kokoontui ryhmä rämä jälleen Salohallin pihaan suuntana Hollanti. Anssin pidettyä Eurocuppien keltanokalle Lauskille tentin, että kaikki tarpeellinen oli mukana ja Annan rikastettua joukkueen sakkokassaa pelipaidan verran pääsimme aloittamaan matkanteon. Tällä kertaa matkaan lähdettiin normaalia pienemmällä (ja hiljaisemmalla) ryhmittymällä, Monan ja Saran viettäessä ylioppilasjuhlia. Myös Suomen paras huoltotiimi Auno «yksi pummi« Lind-H ja Jussi «kinesio« Sihvonen jäivät reissusta pois. Aukin poisjäännin korvaamiseen tarvittiinkin koko joukkueen panos. Itse sain kokea sen konkreettisesti, kun -5 kg pakkaustaktiikka kääntyi +14 kg taakaksi joutuessani pakkaamaan lääkelaukun pelikassiini.

Lentokentällä saimme todistaa Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin Alexander Stubbin urotekoa hänen auttaessa lennolta myöhässä olevaa äitiä. Lento sujui hyvin Nortin pilkkiessä ja M&M- karkin matkaa seuratessa. Kassu «eks sä tunne mua« Jokisen kiitettyä kohteliaasti kapteenia nousimme pois koneesta. DŸsseldorfin (Tomille tiedoksi että mun Lumian lisäksi myös läppäristä löytyy saksalaiset kirjaimet) lentokentältä ajoimme n. tunnin verran Hollantiin, Meijelin pikkukaupunkiin. Majoittauduimme Lutjen Hendrik- nimiseen vierastaloon, josta oli 100 m matka pelipaikalle. Hollantilaiset olivat panostaneet viihtyvyyteemme hommatessaan paikalle Mölkky- pelin. Oleskeluhuoneessa oli myös jukeboxi ja liitokiekko-peli sekä jääkaappi, josta sai vapaasti käydä hakemassa ruokaa. Huonejaoissa onni ei suosinut kaikkia. Sini «Mika Häkkisen veljentytär« oli ilmeisesti hakenut siirtoa varoessaan lutkauttelemasta salaisia tietoja tämän viikon bloggaajalle ja De Prins «Kari Raatali« oli ilmeisen hyvää pataa hostimme Frankin kanssa saadessaan 2h+kph+6 sängyn palatsin länsisiipineen. Ainoana miinuksena majapaikassamme oli sisäilman kylmyys, joka sai Hiltsunkin toivomaan kanuuna (lue kamiina) lämmitystä.

Illalla käytiin tutustumassa vielä pelisaliin 1,5 h mittaisella reenillä. Vapun hakiessaan rajoja (kentän takaviivaa takaseinästä) muut tyytyivät herättelemään jalkoja matkapäivän jälkeen. Reenien jälkeen mentiin päivällisen kautta lepäämään.

Keskiviikkoaamun aamuherätyksen hoiti paikallinen seurakunta kirkonkellojen soittaessa aariaansa 7.30. Allekirjoittanut ei tarvinnutkaan herätyskelloa loppureissulla ollenkaanÉ Aamukävelyn jälkeen saimme mahantäydeltä Frankin maukasta aamupalaa munan ja pekonin kera. Aamureenit olivat vaihtoehtoiset. Kaisu, Häkkinen ja Prinssi lähtivät katsastamaan paikallisen De Hautuumaan ja ottamaan kuvia Jussille matkamuistoksi. Lajireeneissä pelattiin kahdenkosketuksen peliä, jossa voiton vei yleispelaajaosasto.

Ruokailun ja hieman normaalia lyhyemmän pelipalaverin jälkeen Frank ja «Santiago Serrano« veivät meidät shoppailemaan Desinger Outlettiin. Matkan varrella tuli perä edellä vastaan Lauskin hengenheimolainen 45-lätkineen, josta pääsimme kuin pääsimmekin ohi ;). Perille päästyä meillä oli puolitoista tuntia aikaa juosta liikkeestä toiseen. Jokainen löysi jotakin kotiin viemistä. Ennen poislähtöä Tomi tarjosi jokaiselle suussa sulavan hollantilaisen vohvelin kermavaahdolla. Se olikin hyvä alkupala ennen päiväkahveita, jossa saimme kahvin lisäksi ison kakkupalan. Maha täynnä kakkua oli hyvä odotella illan reenejä, jossa hakkurin paikalle asteli Le ToLŽ. Vaikkei pomppu paljoa lattiasta noussutkaan, oli uuden hakkurimme käsi kovassa kunnossa.

Reenien jälkeen saatiin jälleen kerran maukas päivällinen ehostettuna Kemmiksen levottomilla kommenteilla liberoperheen nostotaidoista. Ilta oli vapaa, joten se kului rattoisasti Vappu «Mitämitä« Ritalan vetämien korttipelien merkeissä. Voitosta taisteltiin kirjaimellisesti kynsin ja hampain, «Päivää Rouva!« huutojen ja jukeboxin soittaessa tunnettuja klassikoita.

Torstaiaamu valkeni Hollannissa pienessä pakkasessa. Aamureeneissä oli jäälleen vuorossa legendaarinen hihapeli. Kyseessä oli tahtojen taistelu. Vanhoilla ei ollut tilillään vielä yhtään ulkomaan voittoa tältä kaudelta. Tiukan taistelun, tuomari toiminnan ja ottelupallosekaannuksen jälkeen junnut kärsivät kirvelevän 25-27 tappion. Ilman lisä hämmennyksiä tämän pitäisi luvata hyvää illan peliä ajatellenÉ Syöttö-vastaanotto- reenissä nelospaikan antenninvartijana toimi kolmoshakkuri A. Reunanen, jonka lyöntejä käsistä (antennin kautta ) kelloon sai koko porukka ihastella. Aamureenien jälkeen alkoi kukin omalla tavallaan valmistautua illan koitosta varten (toisilla tämä tarkoitti 6 Û megakebabia).

Illalla klo 21.00 Suomen aikaa alkoi peli Peelpush Meijel- LP Salo. Reilun kahden tunnin tiukan väännön, upeiden torjuntojen ja puolustusten jälkeen hiljensi pieni suomalaisporukka Meijelin äänekkään hallin ottaen 3-2 vierasvoiton. Pelin jälkeen nautittiin pasta-ateria viinin ja oluen kera sekä nostettiin Maamme-laulun saattelemana malja 95-vuotiaalle Suomelle ja Viestin voitolle. Musiikkia kuunnellessa ja linnanjuhlien upeimpia pukuja ihastellessa innostuivat perämetsien pahiksetkin Kerimäki ja Salainen maistelemaan hieman Sweet White WineaÉ

Ilta jatkui vielä afterpartyissa, johon pelaajat ja fanit kokoontuvat pelin jälkeen. Mekin liityimme seuraan, mutta poistuimme melko pian nukkumaan. Vain Lare, Tomi ja Anssi jäivät Le Kerimäen johdattamana vielä joksikin aikaa pelipaikalle. Bileet olivat loppuneet, ja vaikka kuinka Nortti koitti huudella «Where are you going?« ja estää porukkaa lähtemästä oli aika lähteä nukkumaan. Lähes kaikki heräsivät kauhukaksikon saavuttua hotellille. Itse sain kokea jälleen kerran lääkelaukun painon niskassani Laren rojahdettua sänkyyni.

Perjantaiaamuna istuimme viimeistä kertaa Frankin aamupala pöydässä. Yöllä oli satanut lunta, joten se tarkoitti hollantilaisen liikenteen täyttyvän sunnuntaiajelioista. Varasimme näin ollen puoli tuntia enemmän aikaa bussimatkaan. Hieman klo 10 jälkeen saavuimme DŸsseldorfin kentälle ja checkasimme itsemme ensimmäisen kerran sisään. Kun olisi ollut aika nousta koneeseen, meille selvisi lennon olevan myöhässä. Uusi lähtöaika olisi tunnin myöhemmin. Pian kuitenkin tuli tieto, että lento oli peruutettu. Ei auttanut muu kuin kävellä pari kilometriä( tai siltä se ainakin tuntui) hakemaan laukut perimmäiseltä hihnalta ja mennä syömään Finnarin piikkiin (8 Û) Mäkkiin.

Siinä se päivä sitten kuluikin, Mäkkärissä odotellessa 18.45 lähtevää lentoa. Reilun neljän tunnin istuskelun jälkeen teimme uudestaan lähtöselvityksen ja toivoimme, että pääsisimme vihdoin koneeseen. Hieman ennen seitsemää, lentokenttäbussista selvittyämme nousimme koneeseen.

Jes koneessa! Ei kannata iloita liian aikaisin. Kapteeni kuulutti, että joutuisimme odottamaan jäänestoaineen ruiskutusta 1,5 h. Kun puolitoista tuntia oli kulunut, tuli toinen kuulutus: Olemme sijalla 12, mikä tarkoitti tunnin lisä odotusta. Tunnin päästä oltiin jo viidentenä, joten edessä oli enää VAIN 15 min jonotusaika. N. kolmen tunnin lentokoneessa istumisen jälkeen pääsimme rullaamaan ja nousemaan ilmaan. Kiitoradan päässä Hiltsu vielä heitti, että kohta palataan takaisin lähtöruutuun. Tämä oli vähällä käydä toteen, sillä 2 sekuntia nousumme jälkeen oli lennonjohto sulkenut koko kentän. Olimme viimeinen kone, joka pääsi lähtemään.

Salossa olimme 3.30 eli 10 h ja 30 min alkuperäisestä ajasta myöhässä. Perjantaipäivän jälkeen moni porukastamme taitaa olla Rädyn kanssa samoilla linjoillaÉ Muuten matka oli onnistunut ja palvelu Hollannissa ensiluokkaista.

Lauantai oli vapaa (paitsi Nooralla) ja sunnuntaina edessä oli jälleen aamureenit. Hihapelissä voitto meni jälleen vanhoille.. Illan pelissä vastaan asettui Pieksämäki, josta irtosi hieman kankean alun jälkeen 3-0 kotivoitto ja 3 pistettä! Pelin jälkeen joukkue keräsi mainokset ja penkit pois hallista talkoolaisten siirtyessä puurojonoon. Kamat saatiin nopeasti kasaan, kiitos auttajien, jonka jälkeen joukkue liittyi talkoolaisten seuraan riisipuuron äärelle. Se oli mukava päätös melkein kymmenen pisteen viikolle.

Johnu

Leave a Reply