LP Viestin kapteenit, 10-vuotisjuhlavuoden kirjoitukset – Osa 3, Kaisa Jokinen (nyk. Nyman)

LP Viestin kapteenit, 10-vuotisjuhlavuoden kirjoitukset – Osa 3, Kaisa Jokinen (nyk. Nyman)

LP Viestin 10-vuotisjuhlavuoden kirjoituksissa sarjan kolmannen osan kirjoittaja on keskipelaaja Kaisa Jokinen, nykyiseltä nimeltään Nyman. ”Kassu” toimi LP Viestin kapteenina kausilla 2013-16.

– – – – – – – – – –

Missä olit 10 vuotta sitten? Muistatko vielä sen? Mitä kaikkea on sinun 10 vuoteen mahtunut?

Niin, aika menee nopeasti. Itse olin pelaamassa ensimmäistä vuotta ammattilaispelaajana Ranskassa, Valenciennessa vuonna 2008. Silloin myös LP Viesti perustettiin.

En todellakaan osannut kuvitella, mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan. Se on hauska näin jälkeenpäin ajatella asiaa, ettei mitenkään olisi voinut arvata silloin, että 10 vuoden päästä voisi kirjoitella LP Viestin nettisivuille yhtenä joukkueen kapteeneista.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana omassa elämässäni on tapahtunut paljon, lentopallo on ollut suu-ressa osassa näinä vuosina. Kaksi kertaa olen lopettanut lentopallon tänä aikana ja kuitenkin siihen 10 vuoteen kuuluvat parhaat vuoteni lentopalloilijana. Suuria saavutuksia, tunteiden myllerryksiä, oikean polun löytämistä sekä paljon kokemuksia, sitä se minun 10 vuotta on pitänyt sisällään.

Jos nyt puhutaan viime vuoden synttärisankarista, LP Viestistä, mitä kaikkea seuran 10-vuotiseen elämään on kuulunut. No, voin sanoa, että varmasti näitä samoja asioita, mitä minunkin elämässäni on tapahtunut. Ehkei kuitenkaan sitä urheilu-uran lopetusta!

Me tiedämme seuran saavutuksista, ennätyksistä ja mitaleista. Haluan kertoa tässä jutussani, mitä LP Viesti on minulle antanut ja mitä kaikkea olemme saaneet kokea yhdessä. Liitän mukaan muutamia kuvia, yleensä yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ensimmäisessä kuvassa eletään vuotta 2012 (minun arkistonnin mukaan) ja harjoitusturnaus Saksassa, Wiesbadenissa. Tällöin taidettiin olla ensimmäistä kertaa turnauksessa mukana ja se järjestettiin ennen kauden alkua, joten sieltä oli hyvä hakea pelituntumaa tulevaan kauteen. Saatiin pelata kovia kansainvälisiä vastustajia vastaan. Se antoi meille kyllä hyvää kokemusta ja nitoi joukkuetta paremmin yhteen.

Tuo kuva saa aina yhtä kovat naurut! Tässähän tapahtui niin, että kuvia oli otettu jo useampi ja kuvaus kesti ja kesti… No, Duda päätti, että hän ei enää jaksa ja pomppasi pystyyn. Ja RÄPS! Kuvasta näette, miten siinä sitten kävi.

Kansainväliset pelit olivat niitä kausien huippukohtia. Saimme pelata Euroopan huippujoukkueita vastaan. Tämä antoi meille joukkueena itseluottamusta, kovaa taistelutahtoa ja voittamisen asennetta.

 

 

 

Toisessa kuvassa valittiin kauden hurjapäät! Kauden avasi aina yhteinen viikonloppu ja kauden kovimmat kisat käytiin alamäkiajossa. Kun laitetaan tällainen porukka täynnä kilpailuhenkisyyttä kilpailemaan keskenään, tulee eteen todella kovat kisat! Autossa oli pelkkä jarru ja sitä piti käyttää säästeliäästi, jotta oli palkintopallilla.

Hidastelijat ja jumiin jääneet saivat kuulla kunniansa, jos oma kierros meni sen takia pilalle. Leikkimielinen kilpailuhan oli kyseessä, mutta hävitä ei saanut. Täytyy myöntää, että kyllä siinä syke nousi ja ad-enaliini virtasi. Se vauhdin tunne oli upeaa ja tämä oli yksi kauden odotetuista kisoista! Kuten kuvasta näkyy, voittajan on helppo hymyillä!

Näinä viikonloppuina vietettiin aikaa yhdessä joukkueen kanssa ja kohotettiin joukkueen yhteishenkeä. Näin urheilu-uran loputtua kaipaa todella paljon sitä yhteishenkeä ja joukkuekavereita ympärilleen. Koskaan ei tarvinnut olla yksin!

 

 

 

 

Kolmannessa kuvassa esittäytyy ”kesotiimi”. Kauden 2014-2015 keskipelaajat: Laura ”Lapa” Pihlajamäki, Dubravka ”Duda” Rakic, Piia ”Piuke” Kinnunen ja Kaisa ”Kassu” Jokinen. Tämän kauden aikana tehtiin historiaa. Olimme ensimmäisenä joukkueena nykymuotoisessa Mestarien liigassa. Se oli jotakin sellaista, mistä oli ehkä hiukan haaveillut, muttei uskonut sen olevan koskaan mahdollista. Sinä kautena ei voittoja Mestarien liigassa tullut, mutta ne pelit ja niiden tunnelmat olivat jotakin sellaista, mitä koskaan en tule enää kokemaan. Se tunnelataus peleihin ja niissä äärirajoille venyminen, oli jotain niin uskomatonta, mitä en hevillä unohda.

Kuvassa tosiaan meidän ”kesot” kultamitalit kaulassa. Tässä oli koossa hieno tiimi, toinen toisiamme puskimme eteenpäin ja pyrimme antamaan parhaat otteemme pelistä toiseen.

 

 

 

 

Sitten olisi vuorossa meidän fanit ja taustajoukot. Kuvaan olen saanut omat taustajoukkoni ja suurimmat fanini Vammalasta, äitini ja isäni. Täytyy myöntää, ettei tästä lentopalloilusta tulisi mitään ilman kunnon taustajoukkoja. Se on se joukko, mikä saa tämän koko homman pyörimään. Pelaajat saavat nauttia siitä taustatekijöiden työstä ja saavat pelata hienoissa olosuhteissa. LP Viesti on siinä suhteessa täysin etulyöntiasemassa. Seuralla on maan paras talkooporukka! Siitä vielä kerran iso kiitos kaikille mukana oleville! Se työ, mitä meidän pelaajien eteen on tehty vuodesta toiseen, on uskomatonta ja asiat laitetaan aina toimimaan.

Oma perheeni on ollut itselleni korvaamaton apu lentopallourallani. Urheilijana sitä on vähän itsekäs ja tekee kaikkensa, jotta pääsisi urallaan eteenpäin ja kehittyisi. Pitäisi aina muistaa kiittää näitä taustavoimia, teette korvaamatonta työtä. KIITOS!

Vuosien aikana on saanut monia uusia ystäviä, ei pelkästään joukkuetovereita vaan koko elämän kestäviä ystävyyssuhteita. LP Viesti on kiteyttänyt tämän hienosti yhteen lauseeseen: one team, one heart. Joukkue pelaa ja harjoittelee tuntikausia yhdessä, pelimatkat matkustetaan yhdessä paikasta toiseen ja se, että meillä on yhteinen tavoite, liittää meidät tiiviiksi joukkueeksi.

Aika ajoin tunteet vähän kuohuivat, kun jokainen antoi kaikkensa tavoitteen saavuttamiseksi. Kuitenkin teimme sen yhdessä! On ollut suuria kunnia olla osa tätä LP Viestin 10-vuotista historiaa. Olen saanut ylpeänä kantaa kapteenin ”viittaa” ja johtaa hienoa joukkuetta.

Tässä pieni katsaus näihin LP Viestin 10 vuoteen. Täytyy myöntää, että kyllä tässä LP Viestin vuosina on ollut paljon hienoja muistoja ja tätä juttua kirjottaessa kävin paljon kuvia läpi ja kyllähän siinä monta kertaa herkistyi. Meillä on ollut aina sellainen joukkue, jossa on ollut erilaisia persoonia, joukkuepelaa-minen on ollut huippuluokkaa, pelaajat ovat olleet ammattimaisia ja tehnyt tätä rakkaudesta lajiin. Luulen, että kaikki tämä on ollut osa sitä, miksi olemme menestyneet niin hyvin.

Onnea vielä kerran LP Viesti ja oikein menestyksekästä tulevaisuutta!

Terveisin

Kassu

– – – – – – – – – –

Sarjassa seuraavana on Pauliina Vilponen.