Kolmen pelin viikko!

Mennyt viikko tarjosi monenmoista: reissukilometrejä, koulutehtäviä, töitä ja muutaman pelinkin siihen kylkeen vielä! Alkuviikosta saimme nauttia harvinaista herkkua, kun Viki ja Duda olivat ideoineet meille harjoitukset valmentajien ollessa haistelemassa tunnelmia maailman kovimpien naislentopalloilijoiden keskuudessa. Paljon olivat kuulemma ehtineet näkemään ja päällimmäisinä terveisinä omalle joukkueelle oli peruspelaamisen kovuuden merkitys ja suorien virheiden vähyys peleissä. Mutta meillä päin myös asenne ratkaisee!

Viikon matsirupeama alkoi keskiviikkona Suomen Cupin puolivälierien ensimmäisen osaottelun merkeissä vieraspelillä LP Vampulaa vastaan. Saatiin kuin saatiinkin väännettyä voitto kotiin, mutta paljon jäi pelaajilla hampaan koloon kaivertamaan tästä ottelusta vaikka lopputulos olikin toivottu. Onneksi tyylipisteitä ei näissä peleissä jaella!

Torstai olikin minulle harvinainen täysin vapaa päivä ilman treenejä, töitä, koulua tai muksua! Miten siis päätin tämän harvinaisen tilaisuuden käyttää… No, menemällä puntille. Leveä hymy Ei vaan kyllä tässä porukassa saa töitä tehä ja asenne pitää kohillaan, että pelaamaan pääsee. On nuo minun keso-kaverit kuitenkin kaksi Suomen parasta keskaria ja Duda nyt menisi jo Euroopan kentilläkin tosi pitkälle. Mahtavia tyyppejä kerta kaikkiaan, niinkuin koko tiimi!

Perjantain lajitreenin ja pelipalaverin kautta lähdettiin sitten keskittymään viikonlopun Mestaruusliigan otteluihin, joista ensimmäinen pelattiin Orivedellä lauantaina. Meidän peli toimi kuin junan vessa, eikä vastustajalla paljon jäänyt saumoja voittoon, kun meidän likat paukutti palloa lattiaan. Oltiin siis hyvin saatu nostettua peli-ilmettä keskiviikosta! Hyvä muijat! Päivä venyi pitkäksi ja takaisin Salossa oltiin iltakymmenen aikaan, josta allekirjoittaneella matka jatkui vielä kotiin Turkuun. Ja seuraavana aamuna töihin klo 7.00. Kuinkas muuten! Silmänisku

Sunnuntaina töistä sitten lähes suorilta Saloon ja vuorossa oli viikon viimeinen rypistys, kun vieraaksi saapui Woman Volley Rovaniemeltä. Mahtoiko meitä vähän viikon pelit jo väsyttää, kun kaksi ensimmäistä erää tumpeloitiin palloja enemmän kuin tähän saakka peleissä varmaan yhteensä. Toisaalta rovaniemeläiset pelasivat pirteästi, joten kunniaa myös heille! Näin pohjoissuomalaisena mieltä aina lämmittää pohojosen likkojen hyvä vire. Mahtavaa, että pääsarjatason lentopallo on palannut pohojoseen myös naisten puolelle! Tsemppiä vaan reissaamiseen…. Silmänisku

Viimeisestä pelistä siis plakkariin pari pojoa ja turvonnut ylähuuli meikäläiselle. Törmäiltiin Dudan kanssa viimeisen erän torjuntavaihdossa ja joku hänen raajoistaan vähän napautti minua kasvoihin siinä sähellyksessä.. Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen kerta kun me vierekkäin pelatessamme häslätään jotain. Tulkaahan seuraamaan mihin minä seuraavan kerran saan osumaa! Muutenkin minun kropan mustelmamääristä voisi harrastamakseni lajiksi päätellä lentopallon sijasta ehkä jotain enemmän kamppailu-urheiluun liittyvää. No joo.. toisaalta tulkaapas itse puolustamaan esimerkiksi Lenan lyöntejä.. tulee meinaan pikkasen kovaa, ja siitäkin siis todisteena mustelma hauiksessa! Leveä hymy Voisin käväistä Ukrainassa samassa kaupassa ostoksilla mistä tuommoisia lyöntikäsiä saa, ja samalla reissulla voisin shoppailla samanlaisen pompun kuin Wovon keskari Kaufmanilla. Jestas sentään kun se oli korkealla!

Mutta nautitaan syksystä ja tulukaahan pelejä kahtomaan!

-Pia aka Piuke, Keso tai uusimpana Kinukki (thanks Rose.. Leveä hymy)