JoMun tarinaa

Termillä JoMu viitataan kirjoituksessa henkilöön (allekirjoittaneeseen), joka muuttaa uuteen joukkueeseen. Joukkueeseen muuttajan kotoutuminen on useista seikoista kiinni. Muun muassa JoMun oma aktiivisuus olla aito oma itsensä ja tuoda jutun taso riittävän alhaalle, niin että se voidaan nähdä jo korkeana, edistävät JoMun kotoutumista. Myös joukkueen normit ja säännöt ja henki vaikuttavat olennaisesti JoMun kotoutumiseen.

Tämän joukkueeseen muuttajan kotoutuminen lähti varsin vauhdikkaasti liikkeelle jo kesäkuussa. Alkuvaiheessa oli tällä JoMulla toki vaikeuksia saada reeneissä selkoa harjoitteiden sisällöistä ja Kari-suomi-Kari sanakirjalle olisi ollut käyttöä. Kesän edetessä syksyyn JoMun haasteina olivat myös oman paikan löytäminen bussista, pukkarista ja lämmittelyringistä. Näistä haasteista selvittyäni alan olla semipätevä JoMu, joka on alkanut tuntea suurta kotoutumisen riemua.

Uusi treeniviikko lähti liikkeelle maanantaiaamun puntilla, minkä tämä JoMu kävi tirpaisemassa Raisiossa. Maanantai-iltana oli vuorossa varsin odotettu laji, sillä edellisistä pallokosketuksista oli kulunut jo hurjat kolme päivää. Paljastui, etten ole porukasta ainut, jonka mielestä pallotatsin löytyminen ei aina ole itsestäänselvyys tauon jälkeen. Kuten Mira asian osuvasti ilmaisi ”pallo tuntuu jotenkin kulmikkaalta”. Särmästi vedimme reenin kuitenkin läpi.

Tiistaina joukkueemme eksyi Teijon maisemiin. Pitkospuuvaelluksen päätteeksi meitä eräilijöitä odotti laavu, jossa maistuivat Kartsan nokipannukahvit ja grillimaisterimme Anssin hiillostamat makkarat. Joukkueemme jäsenistöstä paljastui myös yllytyshulluja, jotka kävivät meressä kastautumassa ja pelästyttivät siinä samalla kiljunnallaan mitä todennäköisemmin liepeillä liikuskelleet karhut. Kiitos siitä Iida ja Noora.

Muutoin viikko etenikin perinteisempään tyyliin laji- ja punttitreenin merkeissä. Viikonloppuna meillä oli ohjelmassa kaksi peliä vieraskentillä. Lauantaina piipahdimme Pihtiputaalla hakemassa kolme pistettä, mitkä eivät tulleet meille helposti, sillä kotijoukkue tuli peliin hyvällä taisteluilmeellä. Sunnuntain pelistä Pieksämäkeä vastaan lähdimme hakemaan niin ikään kolmea sarjapistettä ja lisäksi hyvää kenraaliharjoitusta torstain CEV Cupin ottelua ajatellen. Peli oli meiltä kelpoa toista erää lukuun ottamatta ja tuloksena oli mukava 3-0 voitto. Vahvimmin mieleen viikonlopun reissusta jäi kuitenkin bueno seura ja hyvä ruoka. Ei muusta niin väliä kuha on hyvää seuraa ja kuha on hyvää evästä, vai mitenhän se nyt meni?

Nyt kotimatkalla tätä tekstiä kirjoittaessaan ahdistaa allekirjoittanutta taas bussimaha, mutta onneksi tätä tilaa on jakamassa muutama muukin. Ehkäpä joukkueeseen kotoutumisessa oleellista onkin se, että alat samaistua ympärilläsi olevien tyyppien kanssa. Se fiilis, kun löydät kaverin, joka on yhtä pähkinöinä pähkinöihin kuin sinä itse. Se hetki, kun tajuat että olet aina samojen lyylien kanssa vikana pukkarissa. Se hassu sattuma, kun ostat täsmälleen samat eväät kuin toinen. Se nauru, joka kuuluu aina luotettavasti kerrottuasi rimaa hipovan tai sitä roimasti alittavan jutun… Silloin alat tuntea olevasi kotona.

Outi

P.S. Nyt alkaakin jo keskittyminen torstain CEV Cupin peliin, jolloin kohtaamme Salohallissa israelilaisen Haifa VC:n. Meteliä mökkiin tarvitaan, joten tulethan paikalle kannustamaan ja ota kaverisikin messiin!