Hyvä ryhmädynamiikka ja sen korvaamaton merkitys

Olen pelannut Salossa viimeksi 12 vuotta sitten. Viime kesänä kotiinpaluu tuli vihdoinkin ajankohtaiseksi. Sitä helpotti tietyllä tavalla se, että tunsin osan joukkueen pelaajista jo etukäteen – tiesin millaisten ihmisten kanssa tulen olemaan tekemisissä seuraavat 10 kk. Minun ei tarvinnut ”ostaa sikaa säkissä”.

Salossa pelasin aikoinani kolme kautta, sen lisäksi olen ollut 13:ssa eri naisten joukkueessa (Suomi/Ruotsi/Saksa). Suurin kulttuurishokki on tullut Malediivien mestaruusturnauksessa, jossa olen niin ikään pelannut kolme kertaa. Tarkoituksenani ei nyt kuitenkaan ole kirjoittaa kulttuurishokeista, vaan joukkuehengestä ja siihen muotoutuvasta ryhmädynamiikasta. Hyvä ryhmädynamiikka ei nimittäin ole itsestäänselvyys.

Jokainen joukkue on omalla tavallaan uniikki. Kun vaihtaa joukkueesta toiseen, tilanne on sama kuin vaihtaisi työpaikkaa – oma paikka on löydettävä joka kerta ryhmästä. Suomessa tilannetta helpottaa hieman se, että yleensä joukkueesta tuntee jonkun ennen sinne menoaan. Ulkomaille lähtiessä joukkueesta ei ole tuntenut ketään. Jos Saksassa koin ankeimman kauteni koko urallani erittäin pirstoutuneen joukkueen ja huonon johtajuuden vuoksi, niin Ruotsissa tilanne on ollut päinvastainen. Mutta Ruotsi onkin ryhmädynamiikan kultamaa, jossa kysytään kaikkien mielipidettä jokaiseen asiaan.

Hyvä ryhmädynamiikka tarkoittaa sitä, että jokainen ryhmän jäsen näkee muut ryhmän jäsenet ihmisinä, joista on riippuvainen. Tämän vuoksi ryhmä onkin psykologisesti ennemmin kokonaisuus kuin kokoelma yksilöitä. Yhteisen päämäärän olemassaolo on välttämätön edellytys ryhmän olemassaololle. Mutta mikä tärkeintä, ryhmän jäsenet ottavat ryhmässä erilaisia rooleja – yksi esimerkiksi kuuntelee, yksi puhuu paljon ja kolmas on kova järjestelemään. Usein eri ryhmissä toistuvatkin samat käyttäytymismallit. Hyvin toimivassa ryhmässä roolit jakautuvat tasaisesti.

Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori kuvaa ihmisten persoonallisuutta ja tarkoittaa käytännössä sitä, että on olemassa kahdeksan preferenssiparia, joista jokaisesta ihminen käyttää enemmän toista. Näistä preferensseistä muodostuu 16 persoonallisuustyyppiä, joista lähes jokaista olisi hyvä olla edustettuna työpaikalla tai meidän tapauksessamme joukkueessa. Ja jotta saa tietoon oman persoonallisuustyyppinsä, testin voi tehdä täällä: https://www.16personalities.com/fi/persoonallisuustesti.

Meidän joukkueemme on hengeltään ehdottomasti paras aikuisten joukkue, jossa olen koskaan pelannut. Sen tietää siitä, että jokainen alkava treeniviikko on mukava aloittaa, enkä mieti sitä kauanko kautta on jäljellä. Lisäksi minulla ei ole mitään väliä kenen vieressä istun, syön tai nukun. Joukkue on täynnä erilaisia persoonia ja minulle on selvästi langennut ”turhanpäiväisen höpöttäjän rooli”. En voi olla unohtamatta sitä hetkeä, kun Nadja naputtaa lautaseni reunaan haarukalla (kun olen ollut minuutin hiljaa) ja kysyy naama virneessä ”why so silent?”. Jokaiseen joukkueeseen tarvitaan tietysti myös yksi neiti Sombrero, joka avaa suunsa ennen kuin ajattelee – se keventää mukavasti tunnelmaa.

Tällä viikolla lähdetäänkin sitten Hämeenlinnaan kahdesti, ensin pelaamaan CEV:n toista osaottelua ja viikonloppuna Suomen Cupin lopputurnaukseen! Nyt kaikki peukut ja varpaat pystyyn, että tämä viikko menee juuri niin kuin pitääkin eli viikko päättyy kolmea voittoa rikkaampana!

Taru