Federeriä etsimässä

Ei reissua ilman yhtä herätyskelloa (tässä tapauksessa kolmea), joka ei herätä. Toisaalta ei kukaan koskaan ole vielä matkasta jäänyt, joten tälläkin kertaa, kun Raipen sukunimikaimakin oli saatu noukittua kyytiin, oli matkamme kohti Sveitsiä ja Schaffhausenia valmis alkamaan.

Aamuvarhainen lähtöajankohtamme tarkoitti aikaista saapumista kohteeseen. Näin ollen meillä olikin sunnuntai-iltapäivällä aikaa tutustua kaupunkiin ja käydä ihastelemassa paikallista ylpeyden aihetta: Reinin putouksia.

Maanantaina sen sijaan (pelipäivän aattona) joku saattoi ehtiä treenien, ruokailujen, päiväunien, hierontojen ja pelipalaverin ohessa pitämään yllä Sveitsin asemaa yhtenä Euroopan vauraimmista maista tai vähintäänkin tehostamaan maan jo ennestään korkeaa suklaantuotantoa. Lisäksi taisimme tehdä oman osamme sen eteen, että maa tunnettaisiin jatkossa myös kengistään.

Mutta oikeastihan Sveitsi on kellojen luvattu maa… ja silti on aina joku, joka unohtaa sen (kellon) käyttötarkoituksen ja päättää liukua sovituista ajoista. Ei se mitään, sillä vitosella siitäkin selvitään. Ja Lp Viestin sakkokassassahan ei sveitsiläistyylisestä pankkisalaisuudesta ole tietoakaan: suurimpien sijoittajien nimet lienevät kaikkien huulilla. Toisaalta vielä yhteen tunnettuun, linkkuveitsiin, tutustuttiin vasta hallilla punttitreenin yhteydessä (niiden terävyydestä sitten voidaankin olla montaa mieltä).

Jotain jäi silti salaisuudeksikin, nimittäin vastustajan lopullinen kokoonpano ennen otteluiltaa. Valmentajasta näkyi kuulemma vilaus teknisessä palaverissa, pelaajiston piilotellessa Alppien suojissa aina otteluiltaan asti. Myös pelihallin täysi anti jäi meille h-hetkeen asti arvoitukseksi. Lopulta kuitenkin uusi (ilmeisesti käsipallotarkoituksiin rakennettu) pelihalli oli puitteiltaan upea CEV-cupin otteluamme varten.

Itse ottelu ei loppujen lopulta ollutkaan mitään hiukkasfysiikkaa (CERN:in läheisyydestä huolimatta). Toisaalta meille edullisista 3-0 lukemista huolimatta koimme varsin hyvätasoisen CEV-cupin ensimmäisen kierroksen ottelun (joka jatkui muuten hotellin televisioissa ripiittinä läpi yön).

Pelin jälkeen läheisessä hotellissa syömämme ateria oli maukas, tarjoilija hapan. Luulin lukeneeni jostain, että Sveitsin suurin sektori on palvelusektori… Ehkä erehdyin.

Keskiviikkona lähtiessämme takaisin kohti kotia pullisteli taskussa muutaman frangin, kymmenen nutellarasian ja viidentoista suklaalevyn lisäksi täydet kolme pistettä (osalle pelaajista elämän ensimmäisestä) Eurocupin ottelusta. Niihin ei ZŸrichin lentokentän turvatarkastuskaan päässyt käsiksi.

Kaiken tämän tapahtuman jälkeen viikko oli kuitenkin vasta puolessa. Torstain vietimme painoja siirrellen ja videoita katsellen. Perjantaina olikin sitten luvassa jatkoa spesiaalille viikollemme, sillä joukkueemme isännöi LiigaEuraa vastaan pelattavaa mestaruusliigan ottelua Urheilutalolla nostalgisissa tunnelmissa. Ennen meitä hallia nimittäin lämmittivät Salon Viestin ja Perttelin Peikkojen jokusten vuosien takaiset SM-sarjajoukkueet. Urheilutalolle saatiinkin rakennettua hienotunnelmainen tapahtuma, kiitos paikalle saapuneen runsaan katsojajoukon.

Viimeisen silauksen AIVAN SPESIAALILLE viikollemme tarjosi HEADLINEN ihana porukka, joka järjesti meille tytöille UPEAN ja IKIMUISTOISEN hemmotteluiltapäivän kampauksineen, meikkeineen, tarjoiluineen ja lämpimine tunnelmineen.

Viikon vaiherikkaudesta huolimatta ovat kaikki kantonit edelleen kartalla ja voimme levänneinä ja rentoutuneina lähteä kohti tulevaa yhden Eurocup-ottelun ja kahden mestaruusliigaottelun viikkoa.

Paljon terkkuja ja iloista syksyä kaikille!!!

t. Sini